Jos eilen olin sitä mieltä, et nyt lähen täältä kotia ja heti, niin tänään on vähän eri ääni kellossa. Vaikka kotiin tekis mieli, niin silti haluun olla täälläki tosi paljon. Toivottavasti mun mieli ei muuttuis niin hirveen usein seuraavan pari kuukauden aikana. Ei olis niin kauheeta mielialojen vuoristorataa tää oleminen.
Asiasta kukkaruukkuun. Zaza kanto taas jonku eläimen mun pikkukodin eteen. Olin menossa suihkuun, ku tää dogi makoilee tossa ja vetää nassuun eläimiä. Näin vaan hännän katoovan sen kitaan. Creepy!
Pari päivää sitte se mutusteli vastasyntynyttä linnunpoikasta, tänään vetäs jonku hiiren. Nam. Ei enään kelpaa pelkkä maitojauhe, mitä syötän sille, kerta se siitä niin paljo tykkää. Pari päivää sitte se yritti pyydystää echidnan (siilin sukulainen, pelkästää paljo rumempi). Ei vaan jostain kumman syystä onnistunu. Se jakso seurata sitä pari tuntii, vaikka tajus ekan kahen sekunnin jälkeen, ettei sen pyydystäminen oikeen onnistu. Ne piikit ku ei tuntunu kauheen hyvältä nassua vasten.
Anyway, mun pitäs varmaa lopettaa sen lelliminen ja ottaa se mukaan lenkille. Se nimittäin alkaa oleen aika tuhdissa kunnossa. (okei vois olla hyvä jos sais ees oman ahterin ylös ja sinne lenkille, oon pitäny tarpeettoman pitkää taukoa) Pitäs vaan ehkä keksii joku naru/fleksi/jokusemmonentiiättekyllä millä se dogi pysyis ees vähän hollilla. Se ei nimittäin usko mua ihan niin hyvin, et voisin lähtee sen kaa lenkille sellasiin paikkoihin, missä on kaiken maailman eläimiä, joita Zaza niin mielellään härnäis. Ehkä vielä joku päivä se juoksee kiltisti vieressä. :)
Ollaan täs parin päivän tai oikeestaan viikonlopun aikana mietitty D:n kans, et mikä tekee ihmisistä negatiivisia ja mikä positiivisia. Kun D väitti, et meijän työkaverit on negatiivisia ihmisiä ja anto esimerkiks, et "what goes around, comes around". Et jos itte on negatiivinen, nii joutuu aina johonki ongelmiin tai on huono-onninen. Ja niillehän sattuu ja tapahtuu yhtä ja toista. Tai jos ei niille, niin niitten takia joillekin muille.
Pistipähän miettimään, et oonko jotenki tosi negatiivinen, kun mulla tuntuu olevan välillä ihan maailman huonoin onni? Vaikka revinki onnellisuutta ihan mistä vaan pienistä asioista ja välillä oon ku se pikkulikka, joka veti vesisateella viivoja hiekkaan, et vesi valu oikeeseen suuntaan ja teki pikkujärviä ja jokia. Ja se teki sen ihan mielettömän onnelliseks. Ehkä just siks mulla on niin huono-onni, ku nautin elämästä joka tapauksessa, kävi mitä kävi.
Meni taas deepiks. Mut joo, elämä on ihanaa taas kerran. Huomenna jos sais aikaseks tehtyy jonkun sortin lenkkiohjelman, josta en luistais sen varjolla, et tuolla on pimee ja mulla oli puol tuntii pidempi työpäivä, mitä normaalisti. Koska ei ne päivät oo kuitenkaan liian pitkiä. Mä vaan en mee tarpeeks aikasin nukkumaan. Ehkä pitäs hävittää tää mokkula, millä saa netin toimimaan paremmin ja palata siihen vanhaan huonoon, nii ei tulis oltuu koneella niin paljon.
Ps. Tää alkaa muistuttaa enemmän jotain elämänsyväluotaavaa blogia ku mitään reissublogia, mut whatever.
Pps. Mun arskarajat alkaa kammottaa mua. En haluu sellasta kaula-aukkorajaa niskaan. Pitäskö mennä rannalle tasotteleen tätä rusketusta?
Ppps. Lähettäiskö joku mulle vähintään viiet uudet ninjan arskat, kaikki pliis eri värisiä, parit peilit ja parit ei peilit.. Rikoin taas yhet tänään suutuspäissä. Okei hevonen rikko, mut ne ois ehkä saanu kuntoon pikaliimalla, mut menin sit repiin säpäleiks.
Pppps. Niin ja tarttisin pari purkkii siirappii. Tääl ei oo oikeeta siirappii. Nii ja rahkaa myös. Ja kermaa. Ruisleipää ja fazerin sinistä (tai marabouki kelpaa).
Ppppppppppppppppppps. Elämä on ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti