Törmäsin tänään tolppaan. Meijän työautolla. Siihen tuli pikkasen naarmuja ja kaikki maali tarttu siitä tolpasta. Nytte koko etunurkka on iha punaruskee, tosi mahtis fiilis, NOT. Olin ihan kuset housussa, et mun pitää kertoo meijän pomolle. Varsinki ku ei kuulemma saatais ajaa sinne, mihin olin kääntymässä, ku törmäsin siihen aitauksen nurkkaan. Keksittiin jo kaiken maailman selitykset, et missä muualla se ois voinu tapahtuu, ku siellä. Kylällä joku tollo törmänny siihen ja kaikki muut samanväriset tolpat käytiin läpi, mut ne oli kaikki väärällä puolella autoo. Ois pitäny ajella ihan päin honkkelia, et ois törmänny johonki muuhun, ku siihen mihin törmäsin.
En eka kertonu ees meijän esimiehelle, ku oisin halunnu kertoo pomolle ekaks, ettei se esimies sitte mee kertoo pomolle.. No J sitte huomas sen ja siitähän alko saarna, et sinnehän ei sais ees ajaa. No voi jummijammi jos oot nähny mun ajavan sinne satatuhatta kertaa, etkä oo kertaakaan sanonu siitä mitään, nii et ny rutto voi mua syyttää siitä, et ylipäätään ajoin sinne. Törmäämisestä kyllä, mut vois mulleki nyt sanoo jos johonki ei saa ajaa. Itteki se ajaa sinne välillä. Sitte se vielä varotteli, että älä tänään kerro, ku pomo ei oo millään maailman parhaimmalla tuulella, et käännäpä toi auto toistepäin, ettei se nää sitä, ku ajaa ohi. Minähän käänsin. Ajoin koko auton talliin, vaikkei yleensä koskaan ajeta.
Mietin sitte, et mulla on kaks päivää aikaa kertoo, koska sen jälkee pomo lähtee enkkulandiaan hankkimaan lisää heppoja. Et missäköhän välissä sitte kertois. Sen jälkeen D tuli sanoon, et J sano, et kerrothan kuitenki, jos näät pomoo tänään. En oikeesti tajuu, miks J ei itte voi tulla sanoo mulle, vaan tekee D:stä jonku postipojan, joka välittää sen viestejä (esim, jos mun pitää käydä heittämässä J kylälle tai hakemassa se sieltä) se kuitenki asuu tossa 30m päässä, et ehkä se on liian pitkä matka käveltäväks.
Anyway, kuuntelin tossa Philip Marlowe'ta ja kattelin, et millon pomo tulee alas laitumilta, et voin käydä sanomassa, mitä oon tehny. Halusin asian pois päiväjärjestyksestä, tuli sieltä sitte ihan millasta kommenttia tahansa. Kun se sitte pamahti tohon pihaan, niin menin kertomaan. Kyllä vähän jännitti.
"Hey, I need to say some. I hit the pole with the car." Tää vaan kyseli, et mihin tolppaan ja hajosko jotain. Näytin vähän sinnepäin, mihin törmäsin ja ilmotin, et naarmuja ja maalia jäi autoon, mut ei mitään pahempaa. Ja sanoin, et tietenki maksan korjaamisen. Älä kuule tyttö huolehi, niin kauan kunhan ilmotat tällasista asioista niin kaikki on hyvin. Ja hymyt ja silmäniskut päälle. Ei se halunnu ees kattoo millasta damagee olin tehny tai mihin oikeestaan olin törmänny. Vähänkö helpotti!
Vaikkakin tiiän, et jos se ois ollu joku muu ku mä, niin siitä ois tullu isompi haloo. Välillä on ihan kiva olla pomojen lellipentu, mut välillä se ottaa aivoon, koska vaikka en tee mitään erilailla, en tee töitä yhtään sen paremmin tai huonommin ku jotku muutkaan, nii silti mua kohdellaan eri tavalla. Epäireiluu muita kohtaan.
Btw tää kuumuus yllätti mut eilen. Meinasin pyörtyy ja tyyppien piti patistaa mut lepäämään. Ei mulla muuta. Moi.
Ps. nää mun otsikot ei oo enää pitkään aikaan liittyny teksteihin yhtään millään tavalla. Ei kait sillä niin väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti