Mulla on ihan kauhee reissukuume ollu viimesen viikon, et tekis mieli lopettaa työt samantien ja reissata vaan ympäri ämpäri. Samalla mietityttää, et sitten kun lähen reissaanmaan, niin onko se sitä, mitä on odottanu? Ja et oonko tosiaan reissaamassa yksin vai löydänkö jonkun ihanan ihmisen, jonka kanssa jakaa ne kokemukset. Ja pääsenkö reissaamaan ylipäätään ollenkaan. Kyllä mun on vaan pakko päästä, jollakin keinolla jossain vaiheessa.
Mut joo, samaan aikaan kun haluun reissuun niin haluun myös takas Sydneyyn enemmän ku mitään. Mulla on ihan sairas ikävä sinne tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Että kun en osaa enää päättää, haluunko samantien reissuun, kun täältä landelta pääsen vai meenkö vaan takas Sydneyyn keräämään vielä vähän lisää rahaa tilille ennen reissaamista. Ehkä mä vaan haluun pois täältä landelta, sama se minne.
Jospa mä saisin mun toiveeni toteutetuks just niin kun mä itte haluisin, niin mulla ois maailman parasta reissuseuraa parin kuukauden päästä!
Ja ehkä saankin, nimittäin, löysin tänään elämäni ensimmäisen NELIAPILAN! Vaikkei tässä päivässä muuten mitään hyvää ollutkaan. Meinasin jo kirjotella, et tänään on ollu ihan ylihuono päivä, et oon vaan kiukutellu ku pikkukakara, mut eihän se ollukaan niin huono, miltä loppupäivä näytti.
Haettiin K:n kans heppoja, kolmesta tarvittiin kaks, ja tällä kolmannella oli sitten ruokahetki kesken (oikeestaan niil kaikilla oli, mut ihan sama) ja sillä oli jääny yks apila roikkumaan suupieleen. Nappasin sen pois, kun kävelin ohi, ja se oli neliapila. Taisin olla yhtä hymyä seuraavan tunnin, kunnes unohin sen ja muistin vasta nyt uuestaan. Oi hirmunen ku se on söpö!
Loppupäivän olinki sitte vähän hermona. Tiiättekö sen, ku joku toinen on hermona ja sitten hermostuu siihen, että se on kärttyinen ja loppujen lopuksi alkaa ärsyttää se, että alkoi ärsyttämään, kun jotain toista ärsytti joku sellanen asia, mikä ei edes liittynyt muhun millään tavalla ja siksi se oli niin ärsyyntynyt kaikkia kohtaan. Niin, juuri näin. Ei varmaan saa mitään selvää tostakaan. Mut kitisin ja mökötin sitte koko iltapäivän ku pikkukakara ja meni niin pahasti itteeni hermot, et ku tyyppi tulee kysyy, et mikä on, nii ei oo mikään. Ja varsinki jos se kysyy, et johtuks se siitä, nii ei varmaan johtunu, vaikka oikeestihan se koko ärsytystila oli sen syytä. Mitäs kehtaski olla itte ensin kärttysällä päällä.
No oikeesti ei ollu sen vika, en vaan kehannu myöntää, mistä olin hermona, eikä mun enkun taidot ois varmaan riittänykään selittämään sitä. Hyvä jos kukaan tajuu mitään edes tosta suomitekstistä.
'
Anyway, mun pitäis olla jo nukkumassa. Huomenna skarppina töihin ja opastamaan yhtä toista tyyppiä tekemään työt oikein. Älkää kukaan vaan kehatko muistuttaa mua, et kuin huono oon opastamaan sellasii tyyppejä, jotka kyllä tietää, miten ne työt pitäis tehä, mut silti vähän lusmuileen. Ja jotka on ollu näissä töissä paljon kauemmin ku minä. Et saas nähä millanen päivä huomisesta tulee. Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä kukaan hyppele mun jo valmiiks kipeiden varpaiden päälle.
Ainiin, mun pikkuvarvas tunnustaa tänään liilan ja pinkin sekotusvärejä ja on edelleen sellanen tuplakokonen. Kun se himskatin heppa hyppeli eilen siinä päällä. Sattui niin paljon että huh huh. En kuitenkaan tirauttanu kyyneltäkään, niinku vaikka sillon, kun otin potkun vastaan peukalolla. Ei oo muuten vieläkään parantunu toi peukalo ja tosta jutusta on joku kaheksan viikkoo mun laskujen mukaan. HUHHUH sanon minä. Sais pikku hiljaa alkaan oleen normaali. Mut niin tosta varpaasta, et ku eilen en saanu kunnolla kenkiä jalkaan ja käveleminen sattu siihen varpaaseen, nii eipä sattunu enään tänään. Varpaaseen. Sattu vaan niin hulluna pohkeeseen, et ihan ku se ois krampannu joku biljoona kertaa viime yönä. Miten ihmeessä oon oikeen linkkaillu ton jalan kaa niin et pohje on jumissa? Ei tää polla oikeen pääse perille.
Mä en nyt tiiä, mikä tän koko tekstin pohjimmainen tarkotus oli, ehkä nää kuvat (jotka on muuten weheartit.com:sta) koska mulla on niin hirvee hinku päästä itte ottamaan tollasia kuvia. Vaan katotaan, niin sitä päivää saa odottaa enemmän ku kuuta taivaalta, mut mitäs tässä ei odottelis, kyllä se kuu vielä joku päivä tipahtaa:)
Joten tää likka painelee nyt pehkuihin, et on sit huomenna skarppina. Vois vaikka pestä lenkkarit ja liimailla ne pikaliimalla, et ne kestäis viel pari viikkoa. Jos ei kestä, niin meen Kmartiin ostaan uudet lenkkarit ens vkl. Sillon suuntaan taas Sydneyyn, ainakin toivottavasti:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti