Mulla ois ihan hulluna julkastavaa tuolta Forsterista, mut päätin, etten nyt ehkä taidakaan julkasta. Nimittäin noi kaks viimestä postausta kuvineen, vei 50% näitten kuukausittaisesta netticreditistä. Hups. En tosiaankaan oo tottunu siihen, et täällä on tosi monilla ihmisillä limited-netti, eli sulla on joku tietty määrä kuin paljo voit käyttää nettii kuukaudessa (näillä se on näköjää minimaalisen pieni!) ja sit ylimenevästä osasta sun pitää joko maksaa maltaita tai sitte et vaa kerta kaikkiaan voi käyttää nettiä ku credit loppuu. Mä nyt kaipaan suomalaista nettiä ihan yli kaiken, samapa tuo, vaikka kestäis koko päivän saada kuvat nettiin, kunhan ei oo mitää rajotuksia.
Tää niinku tarkottaa sitä, et kirjottelen kaikki postaukset valmiiks ja tasan viikon päästä (jes!) ku löydän itteni jostain muualta, niin parkkeeraan pyllyni mäkkärin penkkiin ja lataan kaikki maholliset ja mahottomat kuvat, nii ettei kukaa voi tulla valittaa, et hei käytät liikaa meijän creditii. Hungry Jack's käy kans. Ehkä jopa paremmin, koska sielä on pahempaa ruokaa nii eipä tulis mässäiltyä nii paljo.
Yks asia piti kertoo. Oon kyllästyny. Tähän kaikkeen.
Oikeesti vaa tähän perheeseen ja tähän paikkaan ja näihin säihin. Krhöm, mitkä nää? Eihän täällä oo nykyään ku yks sää - vesisade, lämpötila 14astetta. Tiiän, et tää kuulostaa sellaset ruton lässynlässyn valittamiselta, ku Suomessa on parhaillaan sellaset -35 astetta (jossei enemmänki). Mut ihan tosi, täällä ku toi lämpötila ei oo pelkästään ulkona vaan myös sisällä, niin oisin tuhat kertaa mielummin Suomessa käpertyny kaakaomuki kädessä sohvalle ja vaan vaikka tuijottaisin sitä lämpömittaria, mikä kertoo et sisällä on 20 astetta (19 käy kans, ja vaikka 18). Ei oo mikää vitsi. Mielummin vaikka paleltuisin sielä 30 asteen pakkasessa pari tuntia parit kymmenet leggingsit, laskuhousut ja eskimotakki päällä, ku tietäsin, et ku pääsen sisälle nii on lämmin ja voin vaikkapa mennä saunaan, missä saa jopa heittää löylyä ku palellun tänne +14 asteessa.
Mun rinkka nimittäin ei täyty villapaidoista vaan kaikista kivoista kesävaatteista, nii jos mulla on kahet leggarit ja farkut, t-paita, pitkähihanen trikoo, jonkun rändömin kauluspaita, huppari, pipo ja villasukat (eli kaikki maholliset lämpimät vaatteet) ja silti kalisen ku jääkalikka, nii en tiiä mitä teen. Voisko joku lähettää saunan?
Asiasta ambulanssiin, tää perhe. Oikeestaan nää lapset. Sen mä vaan sanon, et mitkään lapset, mitä oon ikinä hoitanu, ei oo ajanmittaan muuttunu yhtä ärsyttäviks ku nää. Yleensä asiat menee niin päi, et ekana ilmotetaa et sähän et mua määrää tai sitte itketään ikävää joka ikinen sekunti ja myöhemmin aletaan totella ja antivierastaa.. No nää lapset oli ekan viikon iha mukavia, välillä jopa enkelimäisen helppoja, mut mitä enemmän aikaa kuluu, sitä röyhkeemmiks ja rasittavimmiks nää vaan käy. Jos kolme ja puol vuotias ei osaa enää tehä mitään muuta ku hakata, potkia, raapia, tukistaa, viskoo tavaroita ja ruokaa ympäri ämpäri, tulla valittamaan nälkäänsä ku just sekunti sitte on heittäny ruokansa päin seinää ja sylkeny loput mun päälle, nii sori nyt vaan, ei munkaan kärsivällisyys ei aina riitä. Jos noihin tehois joku asia, esmes et sulkee omaan huoneeseen tai käskee lopettamaan tai ees jotenki muuten huomais et ees kuuntelis jotenki, mut ei ku nauraa vaan päälle ja haukkuu pataluhaks, nii mulle riitti. Eikä voi sanoo et kaks vanhempaakaa ois yhtää sen paremmin kasvatettu. Eniten mua kyrsii se, et ekaks nää riehuu ku viimestä päivää ja niihi ei saa mitää kuria ja sitte jostain kumman syystä ne alkaa itkemään nii tulee heti nyhjäämään housunlahkeeseen. En satavarmana cuddle näitten kaa joka kerta ne pahottaa mielensä jostain maailman turhimmista asioista. Esim. jos purkissa kahta erilaista keksiä ja saat ottaa kaks, nii toine ottaa samat ku sä (oliko ylläri?) nii sieltä tulee sellanen "she's copying me!"-ryöppy ja sitte ku selität et kummanki on aika vaikee valita kahet erilaiset keksit jos sielä on vaan kahenlaisia keksejä, nii johan alkaa itkeminen. "But she's copying me!! It's not fear!" Jaahas.
Ehkä mun on vaan aika vaihtaa maisemaa, ku tää on tällasta angstimista vaa koko ajan. Ja ehkä osansa on myös sillä, et nää vanhemmat laittaa mut tekee sellasta vähintään 12h päivää joka päivä. Ei siitä sen enempää ku että a) en tykkää yhtään, b) älkää ny tulko ihmettelee jos välillä vähä kyrsii ja oon väsyny, c) oon maailman huonoin valittaa työn epäkohdista, d) ei enää jaksa kiinnostaa nii paljo et valittasin, e) luultavasti räjähdän sitte viimesenä päivänä. Viikonloppuvapaista ei enää oo tietookaan ja jos iltavapaa tarkottaa 19-21 eteenpäi nii...no en tiiä.
Tai no kyllähän siinä kerkee tekee vaikka mitä, harmi vaa et se kello soi seuraavanaki aamuna 6.45
Toivon, et tää mun angstaaminen ei oo ikuista ja oon vähän paremmalla tuulella ku pääsen pois täältä. Onneks huomenna ja ylihuomenna noi kaikki kakarat on koulussa/eskarissa/päiväkodissa nii ei tartte kattoo kenenkään perään ja voi vaikka nukkuu koko päivän. Nii ei voi muuta sanoo ku että NAUTTIA. Ehkä oon sitte vähä paremmalla tuulella vikat neljä päivää. Ehkä.
Tää niinku tarkottaa sitä, et kirjottelen kaikki postaukset valmiiks ja tasan viikon päästä (jes!) ku löydän itteni jostain muualta, niin parkkeeraan pyllyni mäkkärin penkkiin ja lataan kaikki maholliset ja mahottomat kuvat, nii ettei kukaa voi tulla valittaa, et hei käytät liikaa meijän creditii. Hungry Jack's käy kans. Ehkä jopa paremmin, koska sielä on pahempaa ruokaa nii eipä tulis mässäiltyä nii paljo.
Yks asia piti kertoo. Oon kyllästyny. Tähän kaikkeen.
Oikeesti vaa tähän perheeseen ja tähän paikkaan ja näihin säihin. Krhöm, mitkä nää? Eihän täällä oo nykyään ku yks sää - vesisade, lämpötila 14astetta. Tiiän, et tää kuulostaa sellaset ruton lässynlässyn valittamiselta, ku Suomessa on parhaillaan sellaset -35 astetta (jossei enemmänki). Mut ihan tosi, täällä ku toi lämpötila ei oo pelkästään ulkona vaan myös sisällä, niin oisin tuhat kertaa mielummin Suomessa käpertyny kaakaomuki kädessä sohvalle ja vaan vaikka tuijottaisin sitä lämpömittaria, mikä kertoo et sisällä on 20 astetta (19 käy kans, ja vaikka 18). Ei oo mikää vitsi. Mielummin vaikka paleltuisin sielä 30 asteen pakkasessa pari tuntia parit kymmenet leggingsit, laskuhousut ja eskimotakki päällä, ku tietäsin, et ku pääsen sisälle nii on lämmin ja voin vaikkapa mennä saunaan, missä saa jopa heittää löylyä ku palellun tänne +14 asteessa.
Mun rinkka nimittäin ei täyty villapaidoista vaan kaikista kivoista kesävaatteista, nii jos mulla on kahet leggarit ja farkut, t-paita, pitkähihanen trikoo, jonkun rändömin kauluspaita, huppari, pipo ja villasukat (eli kaikki maholliset lämpimät vaatteet) ja silti kalisen ku jääkalikka, nii en tiiä mitä teen. Voisko joku lähettää saunan?
Asiasta ambulanssiin, tää perhe. Oikeestaan nää lapset. Sen mä vaan sanon, et mitkään lapset, mitä oon ikinä hoitanu, ei oo ajanmittaan muuttunu yhtä ärsyttäviks ku nää. Yleensä asiat menee niin päi, et ekana ilmotetaa et sähän et mua määrää tai sitte itketään ikävää joka ikinen sekunti ja myöhemmin aletaan totella ja antivierastaa.. No nää lapset oli ekan viikon iha mukavia, välillä jopa enkelimäisen helppoja, mut mitä enemmän aikaa kuluu, sitä röyhkeemmiks ja rasittavimmiks nää vaan käy. Jos kolme ja puol vuotias ei osaa enää tehä mitään muuta ku hakata, potkia, raapia, tukistaa, viskoo tavaroita ja ruokaa ympäri ämpäri, tulla valittamaan nälkäänsä ku just sekunti sitte on heittäny ruokansa päin seinää ja sylkeny loput mun päälle, nii sori nyt vaan, ei munkaan kärsivällisyys ei aina riitä. Jos noihin tehois joku asia, esmes et sulkee omaan huoneeseen tai käskee lopettamaan tai ees jotenki muuten huomais et ees kuuntelis jotenki, mut ei ku nauraa vaan päälle ja haukkuu pataluhaks, nii mulle riitti. Eikä voi sanoo et kaks vanhempaakaa ois yhtää sen paremmin kasvatettu. Eniten mua kyrsii se, et ekaks nää riehuu ku viimestä päivää ja niihi ei saa mitää kuria ja sitte jostain kumman syystä ne alkaa itkemään nii tulee heti nyhjäämään housunlahkeeseen. En satavarmana cuddle näitten kaa joka kerta ne pahottaa mielensä jostain maailman turhimmista asioista. Esim. jos purkissa kahta erilaista keksiä ja saat ottaa kaks, nii toine ottaa samat ku sä (oliko ylläri?) nii sieltä tulee sellanen "she's copying me!"-ryöppy ja sitte ku selität et kummanki on aika vaikee valita kahet erilaiset keksit jos sielä on vaan kahenlaisia keksejä, nii johan alkaa itkeminen. "But she's copying me!! It's not fear!" Jaahas.
Ehkä mun on vaan aika vaihtaa maisemaa, ku tää on tällasta angstimista vaa koko ajan. Ja ehkä osansa on myös sillä, et nää vanhemmat laittaa mut tekee sellasta vähintään 12h päivää joka päivä. Ei siitä sen enempää ku että a) en tykkää yhtään, b) älkää ny tulko ihmettelee jos välillä vähä kyrsii ja oon väsyny, c) oon maailman huonoin valittaa työn epäkohdista, d) ei enää jaksa kiinnostaa nii paljo et valittasin, e) luultavasti räjähdän sitte viimesenä päivänä. Viikonloppuvapaista ei enää oo tietookaan ja jos iltavapaa tarkottaa 19-21 eteenpäi nii...no en tiiä.
Tai no kyllähän siinä kerkee tekee vaikka mitä, harmi vaa et se kello soi seuraavanaki aamuna 6.45
Toivon, et tää mun angstaaminen ei oo ikuista ja oon vähän paremmalla tuulella ku pääsen pois täältä. Onneks huomenna ja ylihuomenna noi kaikki kakarat on koulussa/eskarissa/päiväkodissa nii ei tartte kattoo kenenkään perään ja voi vaikka nukkuu koko päivän. Nii ei voi muuta sanoo ku että NAUTTIA. Ehkä oon sitte vähä paremmalla tuulella vikat neljä päivää. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti