Kävi tänään yks ehkä tän reissun yllättävimmistä jutuista. Tapasin suomalaisen.
No okei, Sydneyssä tapasin/törmäsin/kuulin puheesta suomalaisia joku kymmenen, nii ei sinänsä mikää maailman kaheksas ihme. MUTTA kun tää tapahtu ihan pikkusessa tuppukylässä, jossa on ehkä kymmenen taloo.
Tää yhteentörmäys sattu, ku olin tutustumassa aussikulttuuriin jälkihäiden merkeissä. Eli yks pariskunta oli menny naimisiin tossa jokunen viikko sitte ja nytte ne piti barbequen kaikille niille kavereille ja tutuille joita niillä on täällä niitten kotipaikalla, mut joita ne ei kuitenkaa ollu kutsunu oikeisiin häihin.
Onneks ei ollu mikää ylitällätty-pukukoodi nii vähä helpotti mun pukeutumista. Nimittäin mun yks ja ainoo siistimpi vaate on Forsterista ostettu maksimekko (välillä vähän liianki maksi), joten tälläsin sen päälle. Koska en tienny et onks seki liian juhlava, nii pistin lisäks kaikki mahollisimman epäjuhlalliset egyptinhippikorut kaulaan ja ranteisiin. Ei tullu yhtään ylipukeutunu olo, onneks.
Tota hommaa varten ne oli vuokrannu kylän jonku kerhotalon tai mikä onkaan, mikä on kuulemma tosi perus aussijuttu. Lössiä löyty suurinpiirtein sadan hengen eestä. Meno oli aika mukavaa. Porukka jutteli, joi, grillaili, söi, jutteli, joi, nauro, joi vähän lisää, jutteli, jutteli, piti puheita, ynnä muuta. Ruoka oli hullun hyvää ja jälkkärit varsinki. Oisin syöny sen jälkkäripöydän tyhjäks jos oisin kehannu.
Oli semivajukki fiilis välillä, ku ei tuntenu ketään, eikä ees ymmärtäny puoliakaan kaikkien keskusteluista, nii ei tosiaan voinu ottaa osaa mihinkää keskusteluun. Puhuin pelkästään jos joku kysy jotain:D Joten turvauduin lapsiin, koska niitten kanssa ei tartte käydä mitään älyllisii keskusteluita vaan riittää ku sanoo jotain ihan pientä ja ne on ihan mielissään. (no ei aina, mut välillä) Taikasanat tänään oli "I can spin you around", enempää ei tarvittu.
No sitte ku joku aikuinen sattu tuleen kysyy jotain, nii se oli aina sama. Ai sä oot varmaan se Mitchin ja Susien backpacker. Nii mistä oot kotosin? Nii kauan oot ollu täällä? No kauan aijot vielä olla? Mihin meet seuraavaks? Mitä teet sielä? Sitte ku oot päässy ton keskustelun loppuun, nii tulee sellane olo, et pitäs itteki kysyy jotai. Mut harmi ku oon vaan niin paska tossa smalltalkissa, nii ei ihan irtoo. Joo no tykkääks täst sateesta? Omg.
Yhen naisen kans ei sitte päästy tota ekaa kysymystä pidemmälle. Ku se kuuli, et oon Suomesta, nii kävi hakee jostain jonku naisen ja ilmotti et seki on Suomesta. Olin vähän ymmällään, et niinku häh. Ja puhuin silleki ekat kymmene lausetta enkuks, kunnes se kysy et puhuksmä suomee ollenkaa:D Oli piristävää saada jutella jonku kans suomeks, vaikkei mikään paras juttuseura ollukaan. Mut ylipäätään et voi puhuu ilman et tarttee miettii joka toinen sekunti et miten kiertää jonku sanan mitä ei tiiä. On suomen kieli vaan niin sulaa rakkautta. Sain tosta virtaa koko loppuajaks täällä, nii et oon ihan hyvällä tuulella nytte. Toivottavasti huomennaki.
Oli toisaalta tosi mukavat pippalot, toisaalta tosi vaivaantuneet, ku ei tuntenu ketään. Paitsi pari tyyppiä olin nähny ehkä kerran aikasemmin. Onneks backpackerit on sentään Walchassa ja tuolla Niangalassa vielä harvinaisempia, nii oli välillä ees sen takia juttuseuraa. No oli ihan mielenkiintonen kokemus jos ei muuta ja suomalaisii on aina kiva nähä täällä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti