Eilen oli se ystävänpäivä. Nii että hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää kaikille:) Onneks ei tarvinnu ihan yksin viettää ystävänpäivää, vaan sain kaks mukavaa tyttöä Amerikan mantereelta seuraksi. Vaikkakin olin koko päivän enemmän tai vähemmän vastuussa lapsista, niin illalla pääsin näyttää Amandalle ja Melissalle vähän Sydneyä. Se oliki sitte yhenlainen reissu.
Lähettiin täältä Granvillestä puol seittemän aikaan ja ekat ruuhkat oli heti parin korttelin päässä. "Miten täällä voi olla tällaset ruuhkat kaupunkiin päi ihan tavallisena tiistaina? Eihän kukaan mee sillo keskustaan!" Eli ei siis tosiaankaan tajuttu, et on ystävänpäivä. Jos junamatka täältä kestää sen 25 minuuttia, nii autolla pitäs mennä vielä vähemmän, vaan menipä kolminkertanen aika. Tunti ja vartti seisottiin ruuhkissa. Kaiken lisäks ku autoki oli niin söpön värikäs, et jokainen pää käänty... No ei siinä mitää, perille päästiin.
Oltiin katottu valmiiks parkkihalli, mihin mennä, ettei tartte sitte keskustassa arpoo. Se oliki sitte yhensortin spiraali kolme kerrosta maan alle. Ja koko ajan sai varoo, ettei auto ota seiniin kiinni. Mielenkiintonen paikka! Päästiin kuitenki vihdoin ja viimein maan päälle asti, nopeesti mäkkiin (perus) ja sen jälkeen vähän kattelemaan oopperataloo ja harbour bridgeä. Vasta sielä satamassa tajuttiin, et ei rutto, se onki ystävänpäivä.. Et varmaa siks täällä ei oo ketään muita ku söpöileviä pariskuntia liikenteessä. Ou nou. Miksei joku voinu tulla mun halikaveriks tänne? Oisin kaivannu. Vaiks mun ihana unilelu NOBODY-nalle ois kelvannu. On vähä ikävä.
Aikamme pyörittiin keskustassa ja yritettiin bongailla halikavereita, ei oikeen löytyny, kunnes päätettiin palata takasin Granvilleen ja painua nukkumaan. Helpommin sanottu kuin tehty.
OBS! Vaikka käytätte gps:sää niin kattokaa silti mihin oikeen ajatte..
Me ei tehty nii. Gps ei oikeen tykänny hyvää keskustan korkeista taloista, joten se lakkas toimimasta. Oltiin hieman pulassa. Ajeltiin sinne tänne mitä muistettiin ja loppujen lopuks parin eksymisen jälkeen päästiin perille. Onneks. Mut on sitä kyllä vähä tyhmä ku luottaa pelkkään gepsiin.
Oli tosi mukavaa ja kiitos tytöille siitä. Ja pitkään aikaan kuuli amerikan enkkua, joka on kyllä niin satatuhatta kertaa helpompi ymmärtää ku aussienkku. En ees muistanu! Tai oikeestaan voi johtuu siitä, etten vaa ymmärtäny yhtään mitään enkkuu viimeks ku oon sitä kuullu. Heh.
Nyt pitäs mennä nukkumaan, vaikka kello näyttääki seittemää. Huomenna pitäs mennä tallille töihin aamulla. Varsinki aamulla. Kenen mielestä 02.30 on aamu? Musta se on enemmänki yö, mut kuitenki. Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti