If I could turn the page in time then I'd rearrange just a day or two.

Kävin tänään nauttimassa teetä ja suklaakakkua Berryn yhessä ehkä söpöimmistä pikku putiikeista, nimittäin Tea Shopissa. Oikeesti vähän outoo mennä teelle yksin, kun yleensä tottunu menemään joko isolla porukalla tai ihan kahestaan jonku kans, mut en oo ikinä aikasemmin menny yksin. 

Anyway, toi paikka on vaan niin söpö, et en voinu vastustaa kiusausta ja istua hetkeks lukemaan sisustuslehtiä ja juomaan teetä. Miks muuten aina otan samaa teetä, kahvia, kakkua, mäkkiaterian, sub-patongin, karkkipussin, omenalajikkeen, mitä vaan minkä on kerran havainnu hyväks, enkä ikinä kokeile mitään uutta? Kuitenki, join Marocco Mint -teetä taas kerran ja se on vaan niin hyvää. Mut suklaakakku taas ei ollu mistään kotosin. No okei, oli se ihan hyvää, mut ei voi sanoo, et se ois ollu suussa sulavaa, niinku suklaakakun kuuluis olla. 

Teehetken jälkeen eli ku toi koko pannullinen oli tuhottu jäin katteleen kaikkee söpöjä juttuja sinne taas kerran. Mun mielestä noi hellokitty-teekupit on ihan älyttömän söpöt. Enkä oikeesti ois voinu koskaan kuvitella, et sanon jostain hellokitty-jutuista, et ne on söpöjä, nimittäin yleensä ne on ihan niin erijuttuja mitä itte voisin koskaan hankkia. Mut noi on tosi söpöt. Tossa alla, tiäks niinku. 

Nii ja kaikki muuki on vaan tosi söpöö. Ois tehny mieli ostaa iskälle Keep Calm And Carry On -emalimuki, koska mulle on jääny semmonen mielikuva, et pienenä ku mentiin mummulan mökille, iskän piti saada aina se yks ja ainoo emalimuki kahvikupiks. Oonks ihan väärässä? 

Kaiken ton Tea Shop -söpöilyn jälkeen menin taas kiertää niitä ihania sisustuskauppoja, jotka mun tekis mieli ostaa tyhjäks joka kerta. Miks en oo koskaan Suomessa törmänny tollasiin paikkoihin? Oon varmaan pyöriny ihan väärissä paikoissa.. Niin tai sitte mun lompakkoo on vaan haluttu säästää, etten ostais mitään turhuuksia ennen ku mulla on ees mitään paikkaa mitä sisustaa. Kuitenki noi kaikki on vaan niin söpöjä, että.

 

Ainiin, mun piti kysyy viel yks juttu. Et oonko ihan kakkatyöntekijä, ku jos pomo kysyy, et miten tää päivä meni töissä A:n kanssa (joka ei oo tehny vkl ikuisuuksiin ja normipäivinä vaan ratsastaa, eli ei oo tehny/jakanu ruokia hullun pitkään aikaan), niin sanoin, et ihan okei. Vaikka oikeesti se unohteli vähän sitä sun tätä. Niin ja en sitte kehannu/jaksanu/viittiny/uskaltanu sanoo A:lle niistä mogista, vaan korjasin ne vaan sen perässä. Tai sellaset, mitkä piti korjata. Ehkä mun pitää vähän kerätä rohkeutta, et voin naputtaa ihmisille, ku ne ei tee töitä kunnolla. Oon vaan aika huono siinä, mielummin teen itte. 

Niin ja muuten onks jotain aiheita mistä joku haluis mun kirjottavan? Vai onks tää tällanen yleinen lätinä ihan okei?

She'd say, "Oh, I know the sun must set to rise".

Mulla on ihan kauhee reissukuume ollu viimesen viikon, et tekis mieli lopettaa työt samantien ja reissata vaan ympäri ämpäri. Samalla mietityttää, et sitten kun lähen reissaanmaan, niin onko se sitä, mitä on odottanu? Ja et oonko tosiaan reissaamassa yksin vai löydänkö jonkun ihanan ihmisen, jonka kanssa jakaa ne kokemukset. Ja pääsenkö reissaamaan ylipäätään ollenkaan. Kyllä mun on vaan pakko päästä, jollakin keinolla jossain vaiheessa. 

Mut joo, samaan aikaan kun haluun reissuun niin haluun myös takas Sydneyyn enemmän ku mitään. Mulla on ihan sairas ikävä sinne tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Että kun en osaa enää päättää, haluunko samantien reissuun, kun täältä landelta pääsen vai meenkö vaan takas Sydneyyn keräämään vielä vähän lisää rahaa tilille ennen reissaamista. Ehkä mä vaan haluun pois täältä landelta, sama se minne. 

Jospa mä saisin mun toiveeni toteutetuks just niin kun mä itte haluisin, niin mulla ois maailman parasta reissuseuraa parin kuukauden päästä!

Ja ehkä saankin, nimittäin, löysin tänään elämäni ensimmäisen NELIAPILAN! Vaikkei tässä päivässä muuten mitään hyvää ollutkaan. Meinasin jo kirjotella, et tänään on ollu ihan ylihuono päivä, et oon vaan kiukutellu ku pikkukakara, mut eihän se ollukaan niin huono, miltä loppupäivä näytti. 

Haettiin K:n kans heppoja, kolmesta tarvittiin kaks, ja tällä kolmannella oli sitten ruokahetki kesken (oikeestaan niil kaikilla oli, mut ihan sama) ja sillä oli jääny yks apila roikkumaan suupieleen. Nappasin sen pois, kun kävelin ohi, ja se oli neliapila. Taisin olla yhtä hymyä seuraavan tunnin, kunnes unohin sen ja muistin vasta nyt uuestaan. Oi hirmunen ku se on söpö! 

Loppupäivän olinki sitte vähän hermona. Tiiättekö sen, ku joku toinen on hermona ja sitten hermostuu siihen, että se on kärttyinen ja loppujen lopuksi alkaa ärsyttää se, että alkoi ärsyttämään, kun jotain toista ärsytti joku sellanen asia, mikä ei edes liittynyt muhun millään tavalla ja siksi se oli niin ärsyyntynyt kaikkia kohtaan. Niin, juuri näin. Ei varmaan saa mitään selvää tostakaan. Mut kitisin ja mökötin sitte koko iltapäivän ku pikkukakara ja meni niin pahasti itteeni hermot, et ku tyyppi tulee kysyy, et mikä on, nii ei oo mikään. Ja varsinki jos se kysyy, et johtuks se siitä, nii ei varmaan johtunu, vaikka oikeestihan se koko ärsytystila oli sen syytä. Mitäs kehtaski olla itte ensin kärttysällä päällä. 

No oikeesti ei ollu sen vika, en vaan kehannu myöntää, mistä olin hermona, eikä mun enkun taidot ois varmaan riittänykään selittämään sitä. Hyvä jos kukaan tajuu mitään edes tosta suomitekstistä. 

'

Anyway, mun pitäis olla jo nukkumassa. Huomenna skarppina töihin ja opastamaan yhtä toista tyyppiä tekemään työt oikein. Älkää kukaan vaan kehatko muistuttaa mua, et kuin huono oon opastamaan sellasii tyyppejä, jotka kyllä tietää, miten ne työt pitäis tehä, mut silti vähän lusmuileen. Ja jotka on ollu näissä töissä paljon kauemmin ku minä. Et saas nähä millanen päivä huomisesta tulee. Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä kukaan hyppele mun jo valmiiks kipeiden varpaiden päälle. 

Ainiin, mun pikkuvarvas tunnustaa tänään liilan ja pinkin sekotusvärejä ja on edelleen sellanen tuplakokonen. Kun se himskatin heppa hyppeli eilen siinä päällä. Sattui niin paljon että huh huh. En kuitenkaan tirauttanu kyyneltäkään, niinku vaikka sillon, kun otin potkun vastaan peukalolla. Ei oo muuten vieläkään parantunu toi peukalo ja tosta jutusta on joku kaheksan viikkoo mun laskujen mukaan. HUHHUH sanon minä. Sais pikku hiljaa alkaan oleen normaali. Mut niin tosta varpaasta, et ku eilen en saanu kunnolla kenkiä jalkaan ja käveleminen sattu siihen varpaaseen, nii eipä sattunu enään tänään. Varpaaseen. Sattu vaan niin hulluna pohkeeseen, et ihan ku se ois krampannu joku biljoona kertaa viime yönä. Miten ihmeessä oon oikeen linkkaillu ton jalan kaa niin et pohje on jumissa? Ei tää polla oikeen pääse perille.

Mä en nyt tiiä, mikä tän koko tekstin pohjimmainen tarkotus oli, ehkä nää kuvat (jotka on muuten weheartit.com:sta) koska mulla on niin hirvee hinku päästä itte ottamaan tollasia kuvia. Vaan katotaan, niin sitä päivää saa odottaa enemmän ku kuuta taivaalta, mut mitäs tässä ei odottelis, kyllä se kuu vielä joku päivä tipahtaa:) 

Joten tää likka painelee nyt pehkuihin, et on sit huomenna skarppina. Vois vaikka pestä lenkkarit ja liimailla ne pikaliimalla, et ne kestäis viel pari viikkoa. Jos ei kestä, niin meen Kmartiin ostaan uudet lenkkarit ens vkl. Sillon suuntaan taas Sydneyyn, ainakin toivottavasti:) 

Viestin otsikko

Suihkussa oli kämmenen kokonen hämähäkki. Oon pelolla oottanu, et millon tää tapahtuu. Eka aattelin, etten kehtaa tappaa sitä. Sit kuitenki tapoin, koska pelkäsin, et se sylkee mun päälle jotain myrkkyy tai jotai.

Ei sen enempää.

I can't help but wonder if you ever miss me.

Törmäsin tänään tolppaan. Meijän työautolla. Siihen tuli pikkasen naarmuja ja kaikki maali tarttu siitä tolpasta. Nytte koko etunurkka on iha punaruskee, tosi mahtis fiilis, NOT. Olin ihan kuset housussa, et mun pitää kertoo meijän pomolle. Varsinki ku ei kuulemma saatais ajaa sinne, mihin olin kääntymässä, ku törmäsin siihen aitauksen nurkkaan. Keksittiin jo kaiken maailman selitykset, et missä muualla se ois voinu tapahtuu, ku siellä. Kylällä joku tollo törmänny siihen ja kaikki muut samanväriset tolpat käytiin läpi, mut ne oli kaikki väärällä puolella autoo. Ois pitäny ajella ihan päin honkkelia, et ois törmänny johonki muuhun, ku siihen mihin törmäsin. 

En eka kertonu ees meijän esimiehelle, ku oisin halunnu kertoo pomolle ekaks, ettei se esimies sitte mee kertoo pomolle.. No J sitte huomas sen ja siitähän alko saarna, et sinnehän ei sais ees ajaa. No voi jummijammi jos oot nähny mun ajavan sinne satatuhatta kertaa, etkä oo kertaakaan sanonu siitä mitään, nii et ny rutto voi mua syyttää siitä, et ylipäätään ajoin sinne. Törmäämisestä kyllä, mut vois mulleki nyt sanoo jos johonki ei saa ajaa. Itteki se ajaa sinne välillä. Sitte se vielä varotteli, että älä tänään kerro, ku pomo ei oo millään maailman parhaimmalla tuulella, et käännäpä toi auto toistepäin, ettei se nää sitä, ku ajaa ohi. Minähän käänsin. Ajoin koko auton talliin, vaikkei yleensä koskaan ajeta. 

Mietin sitte, et mulla on kaks päivää aikaa kertoo, koska sen jälkee pomo lähtee enkkulandiaan hankkimaan lisää heppoja. Et missäköhän välissä sitte kertois. Sen jälkeen D tuli sanoon, et J sano, et kerrothan kuitenki, jos näät pomoo tänään. En oikeesti tajuu, miks J ei itte voi tulla sanoo mulle, vaan tekee D:stä jonku postipojan, joka välittää sen viestejä (esim, jos mun pitää käydä heittämässä J kylälle tai hakemassa se sieltä) se kuitenki asuu tossa 30m päässä, et ehkä se on liian pitkä matka käveltäväks.

Anyway, kuuntelin tossa Philip Marlowe'ta ja kattelin, et millon pomo tulee alas laitumilta, et voin käydä sanomassa, mitä oon tehny. Halusin asian pois päiväjärjestyksestä, tuli sieltä sitte ihan millasta kommenttia tahansa. Kun se sitte pamahti tohon pihaan, niin menin kertomaan. Kyllä vähän jännitti. 

"Hey, I need to say some. I hit the pole with the car." Tää vaan kyseli, et mihin tolppaan ja hajosko jotain. Näytin vähän sinnepäin, mihin törmäsin ja ilmotin, et naarmuja ja maalia jäi autoon, mut ei mitään pahempaa. Ja sanoin, et tietenki maksan korjaamisen. Älä kuule tyttö huolehi, niin kauan kunhan ilmotat tällasista asioista niin kaikki on hyvin. Ja hymyt ja silmäniskut päälle. Ei se halunnu ees kattoo millasta damagee olin tehny tai mihin oikeestaan olin törmänny. Vähänkö helpotti! 

Vaikkakin tiiän, et jos se ois ollu joku muu ku mä, niin siitä ois tullu isompi haloo. Välillä on ihan kiva olla pomojen lellipentu, mut välillä se ottaa aivoon, koska vaikka en tee mitään erilailla, en tee töitä yhtään sen paremmin tai huonommin ku jotku muutkaan, nii silti mua kohdellaan eri tavalla. Epäireiluu muita kohtaan.

Btw tää kuumuus yllätti mut eilen. Meinasin pyörtyy ja tyyppien piti patistaa mut lepäämään. Ei mulla muuta. Moi. 

Ps. nää mun otsikot ei oo enää pitkään aikaan liittyny teksteihin yhtään millään tavalla. Ei kait sillä niin väliä.

This could be the end of everything so why don't we go somewhere only we know?

Tänään on ollu hauska päivä, vaikkaki samalla tosi nihkee. Satanu ihan kaatamalla koko aamupäivän ja silti piti olla töissä. Mua ei henk. koht. haitannu sade tipan tippaa vaan oikeestaan oli ihan siistiä, vaikkaki olinki ihan litimärkä sadetakista ja tihkusateenpitävästä takista huolimatta. Tai no housut oli ihan läpimärät, nii että mun kumppareista tuli uima-altaat, ku kaikki vesi valu sinne, eikä ulos löytyny minkäänlaisia reikiä. Niin ja hihansuut oli kans märät. Mut ei se haittaa niin kauan ku pysyy liikkeessä ja on lämmin, mut jos on paikallaan vähänki pidemmän aikaa niin alkaa tulla kylmä ja sitte ärsyttää. 

Anyway, heräsin jo ennen viittä, ku sato niin kaatamalla, et siitä lähti ihan mieletön meteli, joka karkotti nukkumatin ties minne rauhallisempiin paikkoihin. Söin sitte rauhassa aamupalaa ja laittelin kaikki valmiiks töitä varten. Lämpömittari näytti seittemää, aika sama mitä Suomessa? Olin ihan ylihyvällä fiiliksellä, eikä haitannu tippaakaan, mut ku pääsin ulos ja muut tuli töihin, niin ei sielä näkyny yhtään ilosta naamaa. Kaikki oli niin naama näkkärillä ku vaan voi olla. Kaikki oli perseestä ja päin seinää. Ihan sieltä syvältä ku sataa ynnä muuta schaissee oli ainoo mitä niiltä tuli suusta ulos. 

Meinasin laukoo heti aamusta päin naamaa niille, et kelatkaa ny vähä, ei oo niin paha. Mut tyydyin hymyilemään ittekseen ja nauttimaan sateesta. (oon kuulemma vaa entistä enemmän outo) Mut hei sadepäivät on oikeesti aika helppoja. Ensinnäki heppoja ei ratsasteta, eikä läheskään kaikkia heppoja laiteta töihin mitä normaalisti, vaan ne tärkeimmät, jotka on lähössä pois täältä pian, sitte me ei tehä paljo muuta ku vaihetaan joilleki hepoille loimet, ku niillä on vaan kesäloimet päällä, ja ruokitaan ne. Ku normaalisti ruokitaan ne kahestaan C:n kans (ainiin, se ei oikeesti oo C ku se on K, mut minkäs sille voin ku sen nimen voi kirjottaa niin ruton monella tavalla) kahestaan ja sadepäivinä meitä on neljä ruokkimassa, eli siihen menee max puol tuntii, jos sitäkään. Ja muutenki sadepäivät on joku kolme tuntii lyhyempii mitä normipäivät. Ja kuitenki kaikilla oli sadevaatteet. 

Nii nää ei sitte muuta teekään ku maleksii ja tekee kaikki hommat mahollisimman hitaasti, jauhaa paskaa esimiehestä, ku "se ei tee mitää vaa seisoo vaan sateelta suojassa katoksen alla ja kattoo ku hepat kävelee, mikä laiskapaska". Ja muutenki jaksaa valittaa säästä niin turkasen paljo, että meinas mennä hermo. Ensin valitetaan viikko kaupalla, ku on niin kuivaa ja kaikki pölisee ja et kuin me tarttettais tänne vettä, ku hepoilla ei oo ees kohta ruohoo, ku mikään ei kasva. Ja sitte ku sitä sadetta saadaan, nii sitte siitä valitetaan ihan liikaa. Jos tekis hommat nopeesti, nii pääsis nopeesti pois, mut ku nää jää jauhaa skeidaa puoleks tunniks, niin minkäs sille voi jos joutuu olemaan töissä vähä pidempään. 

Itte nautin sateesta, laitoin napit korviin ja pompin vesilätäköissä ja vetelin mutaslaideja kumppareilla heppojen kans ja lauleskelin yksikseen ja nautin. Ja nää piti mua ihan hulluna. Ehkä mä sitte näytin hullulta ku hymyilin vaan sateelle ja vetelin jotai piruetteja, vaikka vettä tulee ku saavista. Ei jaksanu kiinnostaa, mulla oli hyvä päivä. 

Etanoiden jättämiä jälkiä juoma-altaan pohjassa

Ja sain kaks Chicken 'n' Cheese hampparia mäkkäristä. Miks niitä ei oo Suomessa, kysympähän vaan. Voisin jäädä niitten takii tänne:D 

Mut oisin kyl halunnu saunaan sen jälkeen ku sain märät vaatteet pois päältä. Ois kruunannu kaiken! 

Nii ja kuvat ei oo tältä päivältä vaan eiliseltä ku oli vielä aurinkoista ja päälle 20 astetta ja putsailtiin K:n kans juoma-altaita. Tuloksena kahet hepan puremat reidessä ja toiset pari berberissä. Omapa on vika ku oon niin maukas... lol. No ittepähän en jaksanu häätää niitä pois siitä ympäriltä pörräämästä. Eikä ne nyt pahasti purru. 

Every chance that you get is a chance you seize.

Viettelimpä tuossa viikonlopun Sydneyssä ja voin myöntää, että kyllä tuli ikävä sinne tuttuihin maisemiin ja tuttujen ihmisten luokse. Vaikkei se elämä täälläkään mitään hassumpaa ole, niin ei mua haittais yhtään mennä jo takasin, varsinkin kun siellä oli kaikki (tai melkeen kaikki ainaki) niin oottavaisella mielellä, että millon tuun. 

Heräsin siis lauantaiaamuna viien aikaan ja pakkasin pikkasen tavaroita mukaan ja rupesin miettimään, että miten ihmeessä aattelin mennä junalle, kun J ei voi mua viedä, ku se on töissä, ulkona sataa, eikä tekis mieli kävelläkään. Menin sitte tohon ulos hengailee ku C ja J alotti töitä puol seittemän aikoihin. Ja okei, ei sais sanoo näin, mut onneks C:ltä lähti kortti kuivumaan pari viikkoo sitte, niin sen poikkis toi sen töihin ja jäi oottamaan sitä (ku la aamu ei kestä ku sen puoltoist tuntii tai maks kaks). C kävi sitte kysymässä siltä, et oisko sillä mitään sitä vastaan, että se heittäis mut asemalle varttia vaille seittemäks. Onneks sillä ei ollu joten sain kyydin. 

Junalla Berrystä Daptoon oli siisti matka. Toisesta ikkunasta näkyy sitä niin nättiä landemaisemaa ja toisella puolella mahtavia rantoja. Niin ja kamerahan tietty oli mukana.... repun pohjalla. Hehheh. Raidetöiden takia piti sitte ottaa Daptosta bussi Sydneyyn, muttei se mitään haitannu. Sydneyssä olin joskus 10.30. Ja luulin, että toi matka ois kalliimpiki, mut ei, se on vaan 8,2 dollarii, joka on näissä junahinnoissa aika vähän.

Ensin aattelin, etten mee käymään talleilla ollenkaan, et meen vaan keskustaan shoppailemaan ja shoppailemaan ja vielä kerran shoppailemaan, koska se oli se mun perustarkotus, miks ylipäätään menin Sydneyyn. Ja mulla oli hostellikin keskustassa (ou jeah, eka hostelli Ausseissa ja oon ollu täällä kuitenki yli puol vuotta) ettei tartte lähtee mihinkään pidemmälle. Allekirjottaneella meni kuitenkin hermot keskustassa shoppailemiseen ekan kolmen kaupan jälkeen, koska a) mikään ei ollu tuttua b) kaikki oli ihan liian sekavaa c) tiesin, että jossain muualla kaikki hoituis paljon helpommin. Joten parin tunnin pyöriskelyn jälkeen hyppäsin junaan kohti Parramattaa. 

Ensin aattelin, että meen mielummin Bondin ku Parramattan Westfieldiin, koska se on lähempänä. Junat nyt ei vaan sattunu kulkemaan ihan hirveen hyvin kaiken maailman raidetöiden takia ja koko matka Centralista Bondi Junctioniin oli korvattu busseilla. Ja koska mä teen näköjään kaiken helpoimman kautta, niin menin sitte Parramattaan. Ja onhan se nyt tuttu ja turvallinenki, ku sikäläinen Westfield on ollu mulle yli kolme kuukautta "kotikauppakeskus". 

'

Kuitenkin ennen Parramattaa pyörin keskustassa ja löysin mun uuden lempparikaupan. Nimittäin TEMT. Oisin voinu ostaa sen koko kaupan tyhjäks ja varmaan ens kerralla niin teenki, koska siellä nyt sattuu vaan olemaan ihania vaatteita. Ja asusteita. Ja kaikkea. Joskus meen vielä shoppailemaan sinne koko päiväks. Hahah. Sitte ku oon aikuinen ja mulla on paljon rahaa. 

Löysin taas kerran uusia ihania kauppoja PW:stä. (Parramatta Westfield on ihan liian pitkä kaks sanaa) Se on niin järkyttävän iso kauppakeskus, mut kuitenkin niin mielyttävä paikka, koska se on niin selkee, että kun ekaks on kiertäny kaikki tutut kaupat viis kertaa läpi, niin sitte siellä on kuitenkin joka kerralle aina jotain uutta. Tällä kertaa uus juttu oli Jayjays, joka teki mun tilillä tuhoja. Onneks ne oli just sulkemassa, niin ei käyny pahempaa damagee. 

Niin tää mun seikkailu, miks päädyin talleille. Ööö. Mun eka hostelli kokemus oli ehkä 30min ja sit riitti. No ei vaan. Päätin perjantai illalla, että lähen Sydneyyn, enkä siinä vaiheessa viittiny rupee kyselee kavereilta, et voinko tulla sinne yöks huomenna. Niin btw sori et kysyn näin myöhään, mut niin jos vaan voisin. Niin sitte bookkasin hostellista pedin. Ei ollu pahan hintanen, oisko jopa ollu 20 dollarii. Checkkasin itteni sisään sinne ja menin pyörähtään sielä huoneessa. Eka fiilis, ku avas oven, oli, et kylläpäs täällä on tunkkanen ja miehinen tuoksu. Pikkasen ku katteli ympärilleen niin tajusin, että joo taidan olla ainoo tyttö näitten poikien joukossa (ei siellä ollu ketään sillä hetkellä, mutta kamoista nyt voi jtn päätellä). Oma vika, mitäs otin sellasen huoneen, missä voi olla ketä vaan. Ja yks yö nyt menee missä vaan. Päätin lähtee shoppailemaan ja kattoo sitte illemmalla mitä käy. 

Päivittelin naamakirjaan missäpäin liikuskelin ja yks kaveri rupes kyselemään, mun yöpaikasta ja käski tulla sen luokse yöks. Musta se kuulosti tuhat kertaa houkuttavammalta mennä tuttujen luokse yöks, kun hostelliin tuntemattomien kanssa, joten kävin kirjautumassa ulos hostellista ja menetin sen 20 dollaria, mut samapa tuo, sain hyvän yöpaikan kuitenki ja ihan ilmatteeks. :) 

Yöllä heräsin siihen kun kavioiden kapse kuuluu alakerrasta. Herra Tromso se siellä liikuskeli ympäri pimeetä tallikäytävää. Joku oli unohtanu laittaa nahkaremmin sen boksin oveen ja se karkas sieltä käytävälle. Kävin sitte palauttamassa herran takas omalle paikalle  ja menin jatkaa unia yläkertaan. Aattelin, että nukun pitkään, kun olin heränny edellisenä aamuna niin aikasin ja menin aika myöhään nukkumaan, mutta ei. Siinä ku porukka tuli töihin viiden aikaan, niin ei jaksanu nukkumatti enään kauheena heitellä sitä unihiekkaa. Menin moikkailemaan ihmisiä ja mun lemppariheppoja. Ni olihan se kivaa. 

iPhone sai uuet kuoret, ku kyllästyin vanhoihin

Kun tyypeillä loppu työt, niin suunnattiin Rydges hotellille aamupalalle. Oi että oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Kyllä tuli niin sellanen fiilis, että haluun takas sinne ja vaikka heti. Aamupalan jälkeen painuin päikkäreille ennen kun suuntasin takas kohti Berryä. 

Se matka oliki sitte vähän pidempi, mitä oletin. Sen piti olla yks bussi ja yks juna. Totuus oli yks hajonnu bussi, kaks ehjää ja juna. Kaikki myöhässä aikataulusta. Vajaan kolmen tunnin matka kesti lähes kuus tuntia. "Voiko ihanammin päivän enää alkaa...." 

Perille pääsin ja vaatevarastoon tuli kaivattua lisäystä ja oon erittäin tyytyväinen Sydneyn reissuun. Taidan mennäki kahen viikon päästä uudestaan. :) 

Sain vähän lisää narua ranteen ympärille

Yks huonopuoli on, että vaikka mulla oli kamera mukana, muistikortti huutaa tyhjyyttään. Voin vain kysyä miksi ja vastata, en tiedä. Jotenki aina onnistun siinä, että ku meen johonki keskustaan tms. niin turistikuvailu tuntuu nololta. Joo ehkä, mut kaikki muutki tekee sitä. :D 

Kuvat mun tilintuhoojista. Noitten lisäks ostelin kaikkee tarpeellista niinku alusvaatteita, sukkia ja sain vihdoin hankittua harjan ja ponnareita. Se mun yks ja ainoo ponnari kesti just niin pitkään kun sen tartti. Nyt se onki sitte hävinny. 

Drive until you lose the road or break with the ones you've followed.

Onko hirveetä luonnontuhlausta, jos siivotessa mun paras kaveri on vessapaperi? Oon nimittäin erittäin turhautunu, ku tää paikka näyttää koko ajan ihan kaatopaikalta, et oon alkanu siivoo tätä ruiskuttamalla pesuainetta sinne sun tänne ja sitte vaan käytän puol rullallista vessapaperii sen poispyyhkimiseks.  Ku mulla ei tuu vettä tänne, nii ei hirveenä kiinnosta kantaa tota vettä tuolta vessasta ja hankkii jotai ämpäreitä ja rättejä et voisin siivoo ihan aikuisten oikeesti. Eikä mitää "kiillotetaan hanat, nii näyttää puhtaalta" -siivousta. Mä muutenki jo vien kaikki tiskit vessaan ja tiskaan sielä tai sitte täyttelen noita kahen litran pulloja sielä vessassa ja kannan tänne ja pesen astiat. Kumpiki ihan yhtä ärsyttäviä. Pitäs lähtee hakee pyykit koneesta ja ripustaa kuivumaan käyttäen niin paljo mielikuvitusta että huhhuh. Ei mulla muuta.

Ps. Lähen huomenaamulla Sydneyyn viikonlopuks. Tai oikeestaa vaa yheks yöks, mut silti. Pääsen shoppaa vihdoin ja viimein mulle uusii vaatteita, ku kaikki alkaa oleen vähän käyttökelvottomassa kunnossa. 

Pps. Mun juna lähtee klo 7.45, et kait sitä pitäs mennä nukkuu, vaikkei kello oo ees kasii. moimoi

I will find my way back to where your name is written in the sand.

Käytiin eilen lounastauolla ottamassa vähän aurinkoo rannalla. Ja taisin jopa käydä uimassa, vaikka vesi oliki vielä ihan törkeen kylmää. Oikeesti toi auringon ottaminen särähtää omaan korvaan aika pahasti, nimittäin saan töissä ihan rutkasti enemmän rusketusta, mitä parin tunnin tauolla rannalla. Enemmänki se oli rusketusrajojen laimentamista. 

Tiiän, etten sais valittaa, ku nytte on alkanu olemaan ne nätit kelit ja lämmintä on vähintään 25 astetta, jossei enemmänki ja saan sitä kauan kaivattua rusketusta joka päivä sellaset kuus tuntia vähintään. Mut aina löytyy valitettavaa. Yleensä oon ollu rusketusrajojen fani, nimittäin ne bikinirajat joo. Voi aina tsiigaa iha mielissään, kuin paljo on ruskettunu. Tai sitte pettyä, ku ei ookkaan ruskettunu tarpeeks. Mut nyt mulla on sellaset rusketusrajat, mistä en oo yhtään ilonen. Sukkarajat, shortsirajat ja toppirajat. Siis ihan oikeesti, mä vihaan noita sukkarajoja ihan yli kaiken. Ne on ihan kammottavat ja tekee ihan millä vaan kengillä paitsi lenkkareilla kävelystä tyhmän näköstä. Enkä mä mitenkään fanita noita reiden puolivälissä meneviä rajojakaan. Enkä toppirajojakaan. Eli ehkä mun pitää vaan mennä tasottelemaan tätä rusketusta koko viikonlopuks tonne rannalle. Jos J antaa mun ottaa auton.

Toi mies keräilee matoja tuolta jotenki kummasti heiluttamalla tota vempelettä ja sitte ku ne tulee esiin nii äkkiä nappaa ne taskuun. Tai jotaki sinne päin. Mun enkun ymmärrys laahaa vieläki vähä jälessä.

Asiasta kukkaruukkuun, oltiin sielä rannalla. Jos täällä farmilla oli lämmintä joku 28  niin rannalla oli ehkä tsägällä 20 ja sielä tuuli niin maan himskatisti, et ei tullu paljo auringon otosta mitään, ku olin vaan kananlihalla koko ajan. Kuulemma johtuu se kylmä siitä, et meri on vielä niin kylmä, et se puhaltaa sitä kylmää ilmaa, surprise! Mulle on viime päivien viikkojen aikana selitetty niin yksinkertasii ja selviä asioita, et oon alkanu miettii, kuin tyhmänä nää mua oikeen pitää. Oon saanu jopa lempinimen. Saatte kutsuu mua tästä lähtien nimellä Iknow. Työkaverien mukaan luulen tietäväni kaiken  (eipidäpaikkaansa, selitätte vaan niin selkeitä asioita, et etanaki osais) ja heitän joka väliin "i know", silti oon kuulemma ihan pelle ja hölmö ja selitän ihan sekavii, mut oon kuitenki tosi hyvä tyyppi. Joku tässä tuntuu nyt menevän vähän solmuun:D 

Ja eksyin jälleen kerran aiheesta enemmän ku oli tarkotus. Näköjään osaan tehä tikustaki tekstiä. Oonki miettiny, et miks mun blogitekstit on aina ihan törkeen pitkiä ja esmes mun siskolla ne on sellasii kolmen lauseen tyhjentävii postauksii. Propsit, koska itte en vaan osaa sitä.

Anyway, ranta oli taas ihan yhtä nätti ku viimekski. Otin vähän lisää kuvia ja vähän erilaisia ku viimeks. Ei näkyny delfiinejä. Tiiän, et ne vaan menee piiloon, ku näkee mun tulevan sellasen kameran kans, millä ois joku tsäänssi saada kuva niistä. Jaksettiin värjötellä siinä kylmässä joku tunti ennen ku lähettiin metsästämään D:lle uusia arskoja, ku edelliset katos johonki aaltoihin.