Pitäs kait taas vähän kirjotella, ku on niin paljo jääny välistä juttuja. Netti vaan ei jostain syystä toimi niinkään hyvin, kun se on toiminut. Koskaan se ei kyllä oo ollu mikään erittäin hyvä. Pitäs hankkia mokkula niin sais kunnon netin. Tai vastaavasti hankkia laturi edelliseen. Miten ihmeessä oon onnistunu jättämään kaikki tärkeet laturit Suomeen, kysympä vaan..
Kävin viime sunnuntaina Berryn kylässä kiertelemässä niitä pikkukauppoja parin tunnin ajan. Jos oisin Suomessa eksyny samanlaisiin kauppoihin, niin oisin kuluttanu varmaan triplasti niin paljo rahaa, mitä nytte kulutin. Ne kaikki putiikit oli täynnä elämänohje tauluja, et oisin ostanu ne kaikki samantien, jos vaan tietäisin, miten raahata ne Suomeen.
Sieltä tarttu kuitenkin matkaan kaiken näköstä roinaa, enemmän tai vähemmän tarpeellista. Mut enemmänki kaikkee sellasta pikku tilpehööriä, joita en tienny tartteevani, mut mitä ilman en voi elää. Löysin kuitenkin yhen jutun, mitä oon ettiny jo jotain pari kolme vuotta, nimittäin nahkakantisen kirjan (esim. päiväkirja) jonka saa kiinni narulla.
Näin ton yhessä pikkusessa kaupassa ja rakastuin samantien. Siinä on kaiken lisäks vielä sivut käsintehdystä paperista. Jos joku juttu voi tehä ihmisen onnelliseks, niin toi teki. Se on vaan se fiilis, ku on ettiny jotain kauemmin ku tarpeeks ja sitte se löytyy. Siinä vaiheessa ei kiinnostanu tipan tippaa paljon se maksaa, vaan mun oli saatava se. 70 dollaria tosta on enemmän ku vähän, mut ei silti mikään ihan överi.
Berry on muutenki tosi söpö paikka, söpömpi ku mitä luulin. Ja sielä on pari karkkikauppaa, jotka on aika paha juttu. Tai no toisaalta niissä myydään niin ruton kallista karkkii (vaikka onki kaikkii tosi hyvii), ettei voi ostaa mitään makuuni-määriä sitä karaa.
Kävin myös yks päivä autolla kylällä. Ei ressi, että olin paniikissa. Täällähän ajetaan eri puolella tietä ja ratti on eri puolella autoa. Vaihteet menee samallain, ei peilikuvana, mut vilkku on joissain autoissa samalla puolella ku Suomessa, joissain taas toisella. Mutta kuitenkin. Ekat puoltoista viikkoo oli ihan selkee, et kummalla puolella Suomessa ajetaan ja et kuin väärältä tuntuu ajaa vasemmalla puolella tietä. Mutta hupskeikkaa, nytte alan oleen siinä väli vaiheessa, että kumpikaan ei oo enään selkee. Koko matkan kylälle ja takas tuntu, et ajan väärällä puolella tietä, ihan sama kummalla puolella ajoin. Se, että ajaa oikeella puolella autoo, ei ees tunnu niin oudolta, ku se, että ajaa vasemmalla puolella tietä. Ehkä mun pitää vaa ajaa enemmän täällä, niin totun siihen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti