In times of joy, all of us wished we possessed a tail we could wag.

Viime viikonloppu tuli sitte vietettyä erittäin hyvässä seurassa. Nimittäin Kanadan tytöt seikkaili Sydneyssä vähän odotettua enemmän ja koska mä en (lupauksista huolimatta) saanukaan sitä talliduunia vielä, niin tottakai vietettiin aikaa yhessä. Perjantaina häippäsin täältä Amandan ja Melissan yöpaikkaan, Liisan luokse, ja jäinki sitte koko viikonlopuksi. Onneks Liisa otti avosylin vastaan. :)

Perjantaina sato enemmän ja vähemmän (mikä päivä täällä ei olis satanu?) Joten vietettiin aikaa lepposasti kahvitellen ja jutellen. Lauantaina lähettiin sitte rannalle kunhan saatiin ittemme ylös siinä joskus kahentoista aikaan. No onks paha jos löytää kolmen vuoden Tex Willerit ja jää niihin kiinni pariks tunniks heräämisen jälkeen? 

Mulla ei oo mitään hajua, mille rannalle mentiin. Ehkä mä sen löytäisin, jos jaksaisin katella karttoja, mut en nyt jaksa. Tässä taas tällanen ihana kuvapljäjäys joka enemmän tai vähemmän kronologisessa järjestyksessä. Eli ihan sekasin. :D  Kuvat kävin nappaamassa Amandan ja Melissan kameroista, oma ei nimittäin ollu mukana.

etanakaupungin teitä

Frank

Vähän niinku rakastuin näihin punasiin kiviin. En hirveen pahasti, vähän vaan.

Rannalla loikoilun jälkeen hakemassa intialaista ruokaa, mätettiin naamariin ja mentiin kyläilemään suomalaisen mummelin, Sannin luokse. Se on niin herttanen 80-vuotias, joka on asunu Sydneyssä 50 vuotta. Se puhu koko ajan suomea ja enkkua sekasin, ettei Amandalla ja Melissalla ollu välillä mitään hajua missä mennään. No toisaalta ei ollu mullakaan, mutta ei sen niin väliä. :)  

Oli mukava puhua suomea ja keskusteltiinki sitte Liisan, Sannin ja Samin kanssa jopa politiikasta ja käytiin läpi Arajärvi/Prinsessa Mary -kohuvideo. Mutta siis main point miks oltiin tyttöjen kans niin mielissään tosta vierailusta, oli se, että Sannilla on SAUNA. Eikä mikään lällärisauna, jossa ei saa heittää löylyä, vaan ihan aito suomalainen sauna. Arvaa oltiinko mielissään?! Eihän toki..;)

Sannin mies on joskus vuonna nakki jopa raahannu kiukaan tänne Suomesta, niin ei voi väittää, ettei ois suomalainen. Oli niin kesämökkisauna-olo, ettei mitään järkeä. Kaks ja puol kuukautta ilman saunaa. Kyllä sitä oli kaivannu! Varsinki ku pääsi vielä uimaan löylyjen välissä, niin oi oi.

Melissa, minä ja Sanni.

Sami, Liisa ja Amanda

 Sunnuntaina piti hyvästellä sitte tytöt ja päästää ne jatkamaan matkaa ihanaisella Leolla ylös rannikkoa. Onneks tietää, et näkee ne taas aika pian, kunhan ne tulee takas alaspäin matkalla Melbourneen. Sitä ootellessa! :)

Tia & Apsley Falls

Vaikkaki elämä kulkee tällä hetkellä Sydneyssä, Granvillessä, niin palataan blogin parissa vähäks aikaa Walchaan, vaikkei Forsterkaan oo ihan kokonaan käsitelty.Pitää varmaan ottaa taas joku päivä suunnaks Hungry Jacks, et saa latailtua kaikki loput kuvat bloggeriin. 

Viimesellä viikolla Walchassa pääsin kattelemaan Tia Fallsin ja Apsley Fallsin vesiputouksia. Aluks ei oikeen kiinnostanu ees lähtee, koska sää ei ollu mikään parhain. Vettä tuli ku saavista kaatamalla ja sitä oli jo tullu kokonaiset kolme viikkoo. Joten koska säät ei näyttäny muuttuvan yhtään sen paremmiks, nii sama kai se oli lähtee sateessa. Tottakai seuraava päivä oli aurinkoinen ja lämmin mut ei sen niin väliä.. 

Käytiin siis kahella eri vesiputouksella. Käytiin viemässä lapset sukulaisille hoitoon siks aikaa, et kävästiin aupairäidin kanssa Tia Fallsilla. Koko matka sinne isommalta tieltä oli pelkkää liukastelua auton kanssa ja koko ajan sai vähän pelätä, et millon luiskahdetaan pois tieltä ja ollaan sitte jumissa jossain ihan jeerassa. Päästiin kuitenki perille. Mä tykkäsin tosta Tia Fallsista enemmän, koska se massiivisempi ja se pudotus joka puolella oli niin mieletön. Harmi vaan, että se näköalapolun ympäristö oli saanu kasvaa ihan omaa tahtiaan varmaan viimeset viis vuotta, ettei kuvia meinannu saada oikeen millään. Kaiken lisäks kuin ärsyttävää on yrittää ottaa kuvia sateenvarjon kans. Teki mieli viskata se sateenvarjo alas tyhjyyteen, mut en viittiny. Mut tykkäsin tosta paikasta ihan ylläri paljon. Toi mitä tossa kuvassa näkyy, on tyyliin puolet koko vesiputouksesta.

Apsley Fallsilla ei sitte satanu enään niin paljo ja sieltä oli paljo helpompi ottaa kuvia. Magee paikka kertakaikkiaan. Varsinki ku sitä sadetta oli kestäny sen kolme viikkoa, nii voi veden määrä oli viis kertaa suurempi mitä normaalisti. Aupairäiti sano, ettei se oo koskaan nähny niitä noin hienoina. Kerranki jotain hyötyä sateesta. :)

Ja koska nytte täällä Sydneyssä vihdoin paistaa aurinko ja lämmintä on sellaset 28 astetta, nii taidan painua tonne ulos ottamaan vähän arskaa.:)