Vihdoin perillä. Lähes kaheksan tunnin junamatkan jälkeen. Se oli yks hienoimmista junamatkoista ikinä, koska maisemat oli niin uskomattoman mageet. Mua harmittaa, etten ottanu kuvia ekan kahen tunnin aikana ollenkaan, koska oli koko matkan näteimpiä paikkoja. Jäin vaan ihailemaan niitä, ku oisin voinu ikuistaaki ne. Se juna meni kaikkien mahollisten pikkukylien läpi, ja näki sellasta todellista aussimaastoa, eikä mitään pelkkää suurkaupungin sykettä. Näin enemmän hevosia ku mun elämän aikana yhteensä, ja parin kengurutki. Olin oikeesti aika mielissään koko matkan, vaikkaki toi kaula ei tykänny hirveen hyvää.
Ku perille pääsin Walcha Roadin asemalle, joka on ehkä maailman pienin ja eniten keskellä ei-mitään, niin vastassa oli aupair-perheen äiti ja ihanat lapset. Ku näytin Susielle mun kaulaa, nii se päätti, et ajetaan samantien sairaalaan ja käydään vähän näyttämässä lääkärille sitä. Walchan pikkukylän sairaalassa oli vastaanottoaika periaatteessa menny jo, mut ystävällinen lääkäri otti mut silti vastaan ja katteli vähän aikaa ja anto lääkkeet kouraan. Pitää käydä maanantaina näyttämässä, onks toi yhtään parempi. Niin, ja lupasin kerranki syyä lääkkeet. Ekat antibiotit koko elämän aikana. (tai ainakin sen aikana ku oon itte saanu päättää, mitä lääkkeitä syön)
Tää näitten koti on sitte vielä enemmän keskellä ei mitään ku pikku Walchan kylä. Mut mä rakastuin tähän paikkaan jo ensi silmäyksellä. Sama se, vaikken pääse täältä pois pariin viikkoon oikeen mihinkään ihmisten ilmoille, mut tääl on nättiä. Näillä on oma farmi, eli paljo lampaita ja muitaki eläimiä. Täällä jos jossain saa nauttia maaseudun rauhasta. Hih. Voi herätä, ku aurinko nousee ja mennä nukkumaan ku se laskee. Helppo päivärytmi.;)
Nyt pitäs mennä tekee aamupalaa noille muksuille ja hengailla niitten kanssa koko päivä. Ne on kyl tosi mukavia kaikki, vaikka tottakai se ottaa oman aikansa, et tuntee ne niin hyvin, et uskaltaa kunnolla komentaa ja et ne uskoo vähemmästäki. Muuten, muhun ei saa enään sitte mitään yhteyttä puhelimitse, tai ainakaan mun omasta aussinumerosta, koska Vodafone ei oletettavastikaan toimi täällä tipan tippaa. Ei kyllä ollu mikään ylläri mulle, mut joo, tosi ärsyttävää silti. Laittakaa facebookiin kaikki jutut, nii luultavasti tulee perille. Pitää varmaan äkkiä päivitellä sinne et oon hengissä ja kunnossa ja kaikissa ruumiin ja sielun voimissa, ettei jotku huolestu. :)
EDIT: Kirjotin tän jo eilen mut jostain kumman syystä tää ei sitte julkassukaan tätä, mut en jaksanu alkaa muokkailee tätä tän päiväsen näköseks. ü
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti