Otsikoiden keksiminen on hauskaa, mut samalla maailman rasittavinta, ku ei meinaa löytyä mitään kivaa. Tän päiväsestä saan kiittää Harrietia ja sen kiukunpuuskaa matkalla Armidalesta takasin Walchaan. Otsikko ei kyl sovi koko juttuun mitenkään, mut eipä ne mulla yleensä muutenkaan kauheena sovi. Että se siitä.
Elikkä tota niin. (iskälle tiedoks, tiedän et elikkä ei oo sana, mut iha sama:D) Olin tossa viime viikonlopun sairaalassa tääl pikkupikku Walchan kylässä. Niinku jo kirjottelin ennen ku lähin Sydneystä, nii mulla vähän turpos noi kaulan imusolmukkeet. Ekana ku tulin, nii mentiin lääkäriin ja lääkäri tunki antibiotit kouraan ja käski syyä. Söinki sitte pari päivää, mut eipä ottanu tauti talttuakseen vaa kaula vaan turpos entistä enemmän. Uuestaan lääkäriin, joka sitte määräs ultraan, mikä taas tarkotti, et piti lähtee käymään Armidalessa, tunnin ajomatkan päässä. Eihän täällä pikkukylässä mitään ultralaitteita oo. No sitte ku tultiin sieltä, nii lääkäri passitti sairaalaan, joka on enemmänki vanhainkoti ku sairaala, ja tiputukseen. No kirjottelin sitte puhelimeen viesteinä ns. päiväkirjaa ku ei ollu muutakaan tekemistä, nii vois purkaa niitä päiviä nytte vähän. :)
Day 1
Olin semi oudossa mielentilassa ku Dr. Allen sano, et joudun sisään sairaalaan ja tiputukseen. Eka hoitaja, joka tuli hoitamaan mua, oli niin hiirulainen, et meinas hajoo pää, ku se ei tuntunu osaavan mitää, mut muuten iha mukava, niinku muutki hoitajat. Susie jäi pitää mulle seuraa pariks tunniks ja lupas tulla huomenna uuestaan, varmaan lasten kans. Meninki nukkuu melkeen heti ku se lähti. En oo varmaan ikinä nukkunu niin huonosti ja muutenki nukkuminen on iha tyhmää ku ei voi nukkuu ku selällään.
Day 2
Täällä on maailman tylsintä. Mulla ei oo niin yhtään mitään tekemistä. Ei tuu mitään urheiluu, vaikka tammikuu on urheilukuukausi. Ei tennistä eikä krikettiä. Miks test pelin pitiki loppuu jo eilen aamupäivällä. Ruton Michael Clarke, miks menit tekeen ne 329 juoksua? Ei siinä mitää, vaik rikoitki yhen jos toisenki ennätyksen, mut mulla on tylsää täällä ilman krikettiä.Ja miks sun joukkuees on niin ruton hyvä, et poltitte intialaiset ulos yhessä päivässä, nii et peli loppu? Oisitte voinu ihan vaan mun mieliks jatkaa sitä pelii ihan loppuun asti. Varsinki ku mulla ei oo nettiä. Mun ainoot ajanvietteet on Dragon Fly ja Bubble Blast. Jes.
Day 3
Nää luuli etten tykkää ruuasta. Ja mitä vielä. Oikeesti jos jokasessa sairaalas ois tällasta ruokaa ku täällä. Tietty viel vähä enemmä suomalaist ruokaa, nii voisin muuttaa sairaalaan iha vakkaristi. Ei vaa oikee mee alas mikää vaikka onki ihan hullun hyvää. Kaikki muu ruoka täällä kelpaa, paitsi vesi. Se on pahaa.
Mä oon nyt vaan toivonu parasta ja pelänny pahinta. Vähän näyttää siltä, et jälkimmäinen toteutuu. Ku ei toi ruton patti oo hävinny yhtään mihinkää, nii epäilemättä joudun huomenna Tamworthiin. Mut samapa se. Harmittaa vaan ton perheen puolesta.. Ne tässä joutuu eniten kärsimään, ku joutuu huolehtiin musta niin paljon.
Tippa oli lähteny suonesta ja menny kudoksiin, joten sain vihdoin tipan pois. Pieni sivuvaikutus vaa se, et huomenna saan luultavasti uuden, ja toiseen käteen, nii sitte vasta kädetön oonki. Koska se suolavesi oli menny kudoksiin, nii koko käsi on kosketusarka eikä sillä paljo mitää voi tehäkään. Hups.
Btw. Susie sano, et nää hoitajat pitää mua vähän niinku jonain julkkiksena. Hah. Kaikki ihan mielissään auttamassa koko ajan.Ykski noista anto oman mokkulansa mulle et oisin päässy nettiin (samapa tuo vaikka sairaalan säännöt kieltää läppärit, mut koska oon julkkis, saan käyttää) mut sitte se ei tienny salasanaa siihen nii en päässykää kirjotteleen blogia tai chattaamaan faceen. Tai pelaamaan tetristä ajankuluks. Ei kai niillä oo ollu ketään ulkomaalaisia nuoria täällä aikasemmin, nii kaikki iha mielissään.
Day 4
Nyt se sitte tuli, Dr. Allen käski Tamworthiin. Vähänkö oli siistiä saada omat vaatteet päälle, eikä tarttenu pitää enää ärsyttäviä sairaalavaatteita, joiden nepparit aukee joka välissä. Nii ja ambulanssikyyti Tamworthiin. Mielenkiintosta, koska ei mulla oo yhtään kipee olo.
Tamworthissa sitte pitää näköjään vaan odottaa ja odottaa. Ensin ootat pari tuntii, sitte lääkäri vähä tsiigailee mikä meno, sitte ootat tunnin lisää, lääkäri tulee ja siirtää sut eri odotushuoneeseen. Ootat toisen tunnin ja joku hoitaja tulee kysyy, et miks ihmeessä istut sielä. Sitte se vihdoin ottaan ultraäänen ja passittaa takas odottamaan. Nyt sitte odotetaan vielä vähän lisää. Viides tunti menossa. Onneks mulla on The Girl Who Played With Fire -kirja, nii menee aika nopeesti.
Jes, ei tartte jäädä enää sairaalaan. Takasin Walchaan ja Baringaan. Lisää vaan lääkkeitä nassuun, nii pitäs hommat hoitua. Jos ei hoidu nii sitte kyllä käyn vähä juttelemassa Danten kanssa, et mikä meno sielä alhaalla, oisko tilaa vielä parille. Täältä tulis pari lääkäriä. Tai ehkä sittenki pari levyllistä antibiotteja.
Semmosia päiviä. Nytte oon semimielissään oottamassa huomista lääkäriä, koska kaula tuntuu ja näyttää paljo paremmalta, enkä oo maanantain jälkeen syöny yhtään särkylääkettä. Saas nähä mitä käy, päästäänkö perjantaina Forsteriin.
Elikkä tota niin. (iskälle tiedoks, tiedän et elikkä ei oo sana, mut iha sama:D) Olin tossa viime viikonlopun sairaalassa tääl pikkupikku Walchan kylässä. Niinku jo kirjottelin ennen ku lähin Sydneystä, nii mulla vähän turpos noi kaulan imusolmukkeet. Ekana ku tulin, nii mentiin lääkäriin ja lääkäri tunki antibiotit kouraan ja käski syyä. Söinki sitte pari päivää, mut eipä ottanu tauti talttuakseen vaa kaula vaan turpos entistä enemmän. Uuestaan lääkäriin, joka sitte määräs ultraan, mikä taas tarkotti, et piti lähtee käymään Armidalessa, tunnin ajomatkan päässä. Eihän täällä pikkukylässä mitään ultralaitteita oo. No sitte ku tultiin sieltä, nii lääkäri passitti sairaalaan, joka on enemmänki vanhainkoti ku sairaala, ja tiputukseen. No kirjottelin sitte puhelimeen viesteinä ns. päiväkirjaa ku ei ollu muutakaan tekemistä, nii vois purkaa niitä päiviä nytte vähän. :)
Day 1
Olin semi oudossa mielentilassa ku Dr. Allen sano, et joudun sisään sairaalaan ja tiputukseen. Eka hoitaja, joka tuli hoitamaan mua, oli niin hiirulainen, et meinas hajoo pää, ku se ei tuntunu osaavan mitää, mut muuten iha mukava, niinku muutki hoitajat. Susie jäi pitää mulle seuraa pariks tunniks ja lupas tulla huomenna uuestaan, varmaan lasten kans. Meninki nukkuu melkeen heti ku se lähti. En oo varmaan ikinä nukkunu niin huonosti ja muutenki nukkuminen on iha tyhmää ku ei voi nukkuu ku selällään.
Day 2
Täällä on maailman tylsintä. Mulla ei oo niin yhtään mitään tekemistä. Ei tuu mitään urheiluu, vaikka tammikuu on urheilukuukausi. Ei tennistä eikä krikettiä. Miks test pelin pitiki loppuu jo eilen aamupäivällä. Ruton Michael Clarke, miks menit tekeen ne 329 juoksua? Ei siinä mitää, vaik rikoitki yhen jos toisenki ennätyksen, mut mulla on tylsää täällä ilman krikettiä.Ja miks sun joukkuees on niin ruton hyvä, et poltitte intialaiset ulos yhessä päivässä, nii et peli loppu? Oisitte voinu ihan vaan mun mieliks jatkaa sitä pelii ihan loppuun asti. Varsinki ku mulla ei oo nettiä. Mun ainoot ajanvietteet on Dragon Fly ja Bubble Blast. Jes.
Day 3
Nää luuli etten tykkää ruuasta. Ja mitä vielä. Oikeesti jos jokasessa sairaalas ois tällasta ruokaa ku täällä. Tietty viel vähä enemmä suomalaist ruokaa, nii voisin muuttaa sairaalaan iha vakkaristi. Ei vaa oikee mee alas mikää vaikka onki ihan hullun hyvää. Kaikki muu ruoka täällä kelpaa, paitsi vesi. Se on pahaa.
Mä oon nyt vaan toivonu parasta ja pelänny pahinta. Vähän näyttää siltä, et jälkimmäinen toteutuu. Ku ei toi ruton patti oo hävinny yhtään mihinkää, nii epäilemättä joudun huomenna Tamworthiin. Mut samapa se. Harmittaa vaan ton perheen puolesta.. Ne tässä joutuu eniten kärsimään, ku joutuu huolehtiin musta niin paljon.
Tippa oli lähteny suonesta ja menny kudoksiin, joten sain vihdoin tipan pois. Pieni sivuvaikutus vaa se, et huomenna saan luultavasti uuden, ja toiseen käteen, nii sitte vasta kädetön oonki. Koska se suolavesi oli menny kudoksiin, nii koko käsi on kosketusarka eikä sillä paljo mitää voi tehäkään. Hups.
Btw. Susie sano, et nää hoitajat pitää mua vähän niinku jonain julkkiksena. Hah. Kaikki ihan mielissään auttamassa koko ajan.Ykski noista anto oman mokkulansa mulle et oisin päässy nettiin (samapa tuo vaikka sairaalan säännöt kieltää läppärit, mut koska oon julkkis, saan käyttää) mut sitte se ei tienny salasanaa siihen nii en päässykää kirjotteleen blogia tai chattaamaan faceen. Tai pelaamaan tetristä ajankuluks. Ei kai niillä oo ollu ketään ulkomaalaisia nuoria täällä aikasemmin, nii kaikki iha mielissään.
Day 4
Nyt se sitte tuli, Dr. Allen käski Tamworthiin. Vähänkö oli siistiä saada omat vaatteet päälle, eikä tarttenu pitää enää ärsyttäviä sairaalavaatteita, joiden nepparit aukee joka välissä. Nii ja ambulanssikyyti Tamworthiin. Mielenkiintosta, koska ei mulla oo yhtään kipee olo.
Tamworthissa sitte pitää näköjään vaan odottaa ja odottaa. Ensin ootat pari tuntii, sitte lääkäri vähä tsiigailee mikä meno, sitte ootat tunnin lisää, lääkäri tulee ja siirtää sut eri odotushuoneeseen. Ootat toisen tunnin ja joku hoitaja tulee kysyy, et miks ihmeessä istut sielä. Sitte se vihdoin ottaan ultraäänen ja passittaa takas odottamaan. Nyt sitte odotetaan vielä vähän lisää. Viides tunti menossa. Onneks mulla on The Girl Who Played With Fire -kirja, nii menee aika nopeesti.
Jes, ei tartte jäädä enää sairaalaan. Takasin Walchaan ja Baringaan. Lisää vaan lääkkeitä nassuun, nii pitäs hommat hoitua. Jos ei hoidu nii sitte kyllä käyn vähä juttelemassa Danten kanssa, et mikä meno sielä alhaalla, oisko tilaa vielä parille. Täältä tulis pari lääkäriä. Tai ehkä sittenki pari levyllistä antibiotteja.
Semmosia päiviä. Nytte oon semimielissään oottamassa huomista lääkäriä, koska kaula tuntuu ja näyttää paljo paremmalta, enkä oo maanantain jälkeen syöny yhtään särkylääkettä. Saas nähä mitä käy, päästäänkö perjantaina Forsteriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti