Oon erittäin erittäin pahoillani, et saan vasta nyt tartuttua tuumasta toimeen ja kirjotettua tätä juttua laukkakisoista. En voi ees sanoo, et oisin ollu kiireinen koko viime viikon, ku en tosiaankaa oo ollu niin kiireinen, ettei ois ollu aikaa kirjotella. Vaikka oonki ollu kahesti kisoissa ja tullu pitkiä päiviä muutenki, nii oon vaa ollu laiska. Se siitä.
Kuitenkin kuitenkin, nää kuvat on viikko sitte lauantaina otettuja, täältä meijän omalta radalta Rosehill Gardens Racecourselta. Olin jotenki tosi laiska, enkä jostain syystä ottanu paljo yhtään kuvia meijän omista hepoista, mut ehkä sitte ens lauantaina, jos jaksan pikasesti kävästä raveissa töitten välissä.:)
Anyway, mulla on noihin raveihin kaks näkökulmaa. Olla strappaamassa eli kisaamassa sen hepan kanssa ja sitte olla itte sielä kisoissa kattomassa. Mun mielestä on kivempaa olla strappaamassa ku kattomassa. Ehkä siks, et sillon jännittää ihan erilailla omien heppojen puolesta ja koittaa vaan pitää parasta mahollista huolta omista hepoista, vaikka ne onki tosi ärsyttäviä välillä. Nii ja vaikka sitte välillä pettyy, ku ne ei voitakaan. Mut kyl se nyt harmittaa, jos on vaan kakkonen. Varsinki ku jotenki kummasti oon joka kerralla hoidellu niitä ennakkosuosikkiheppoja, enkä oo vieläkään saanu sitä voittajaa. Mulla on neljä kakkosta, kolme kolmosta ja liuta nelosia myös, mut ei vielä voittajaa.
Okei, nää on ehkä vähän tylsii juttuja, mitä kirjottelen tosta hoitamispuolesta, nii jos ei kiinnosta nii skippaa parit seuraavat kappaleet. :D
Yleensä pakkaillaan hepat traileriautoihin kolme-neljä tuntia ennen omaa kisaa, riippuu tietty kuin kauan kestää ajaa kisoihin ja kuinka monta heppaa meillä kisaa. Esim. jos menee kisoihin Randwickiin, jonne ajaa puol tuntia ja siellä on useimmiten eniten kisaheppoja meiltä, niin joutuu olla kisapaikalla usein paljo vähemmän aikaa ku esim. Newcastlessa, jonne ajaa lähes kolme tuntia ja sinne lähetetään yleensä max. 4 heppaa. Anyway ku päästään paikan päälle, hoidetaan hepat hyvännäkösiks, kiiltäviks ja muutenki söpöiks. Sen jälkeen kävellään ja kävellään, suitset päähän, lisää kävelyä, satula selkään ja vielä vähän lisää kävelyä. Sitten päästäänki jo areenalle, jossa kävellään vielä vähän lisää, kunnes jockey hyppää selkään ja se päästetään radalle. Vähänkö toi kuulostaa tylsältä kun sen tälleen kirjottaa. Huhhuh. Ihan kivaa sielä kuitenki on.:)
 |
| Del ja Lucriputous areenalla vai mikskä sitä nyt vois nimittää |
 |
| Emily ja Pipette |
 |
| Sashi ja Marden |
Kun laukat on laukattu, hepat tulee takas areenalle, jockey ottaa satulan pois, kertoo parit sanat kisasta, miten meni ja näin, sitten hepat talutetaan takas "hoitoalueelle" (kuin noloo, ku en tiiä mitään heppasanoi suomeks nii vähä vaikee selittää näit jotai juttuja haha:D) missä ne pestään ja kävellään kuiviks. Sen jälkeen lähetään kotia tai venaillaan muita heppoja ja vaan hengaillaan. Niin, ja joko ollaan tyytyväisiä tai pettyneitä.
 |
| Voittajan on helppo hymyillä:) |
Nonniin. Sitten päästäänkin asiaan. Kysymys kuuluu, et mitä laukkakisat on ihan normi-ihmisille, jotka on ehkä semisti kiinnostuneita hepoista.. Noi kisat on nimittäin paljon muutakin, kun vaan niitä heppoja. Kisoihin lähetään aina ykköset päällä, naiset pikkumekoissa ja hatuissa/hiuskoristeissa ja mitä isompi ja näyttävämpi, sen parempi. Niin ja jokasella miehellä puku päällä. Oon ollu kaks kertaa kisoissa ilman hienoa mekkoo ja korkkareita, ja oli kyllä kieltämättä hyvin alipukeutunu olo, vaikka oliki suorat housut ja trainerin valkonen kauluspaita päällä. Olin nimittäin puol tuntia aikasemmin itte ollu strappaamassa heppaa kisoihin.
Monet ihmiset tulee kisoihin vain ja ainoastaan sen pukeutumisen ja hauskanpidon merkeissä, ehkä lyödään vetoa jonkun hepan puolesta, jolla sattuu olemaan kiva nimi tai ennakkosuosikin asema. Mut monesti kisoihin mennään vaan juomaan, olemaan näteissä vaatteissa ja hengailemaan kavereitten kanssa. Itte taas meen kisoihin kannustamaan meijän omia heppoja ja yleensä en jaksa olla kun ekat lähdöt, maksimissaan kuudenteen asti, koska sen jälkeen sielä alkaa olla vähän enemmän pienessä sievässä olevia ihmisiä. Mut joo, ehkä annan nytte näitten kuvien puhua puolestaan, enkä jatka tätä turhanpäivästä sepostusta:D
Toi viimesen kuvan mies on yks kisojen kohokohdista. Se vaan on niin hellyyttävä ku se soittaa fanfaarin ennen jokaista lähtöä ja huudattaan yleisöä. :)
Anyway, tää teksti saattaa olla tosi rikkonainen ja vähiten yhtenäinen ikinä, koska käytiin yhen työkaverin kans läpi kaikki meijän työpaikan uusimmat juorut samaan aikaan ku kirjottelin tätä. Joten älkää nyt ihan kauheesti suuttuko, jos tää on outo juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti