We only part to meet again.

Oon saanu kuulla pariki kommenttia siitä kuu huono bloggari oon lähiaikoina ollu. Joo allekirjoitan itteki ton, mut sille on ihan hyvä syy nimittäin täällä vaa ei tapahdu yhtään mitään bloggaamisen arvosta. Vai haluuks joku kuulla kui mageet uudet lämpösukat ostin tai kuin mun suurimmat ilot on keskiviikko ja torstai ku ei tartte käyttää hoof oilia tai sole paintia heppojen kavioihin...? Sitähän mäki:)

No on tääl ehkä jotai muutaki tapahtunut, nimittäin alotin työt täyspäiväsesti eli en enää hoida lapsii. Mut sit taas kaikki muut suunnitelmat meni vähän pipariks. Mun piti ostaa auto ja ajella toi East Coast Melistä Cairnsiin tai vähintään takas tänne Sydneyyn mut multa vietiin auto ja se nyt jäi... Teen sen kyl viel joku päivä mut en nyt täs lähiaikoina. Se auto vaan ois auttanu siinäkin mielessä, et oisin voinu parkkeerata sen tallien pihaa ja asuu siinä. Ois tullu halvemmaks, mut toisaalta en ois löytäny yhtä tyttöä, joka on yks parhaimmista tyypeistä mitä oon koko aussiaikana tavannu.

Muutin pois siitä perheestä - vihdoin ja viimein. Tiiän et oisin voinu asuu siin perhees vaikka siihen asti ku tuun takas Suomeen, mut ku intressit oli aika pienet.

A) en haluu asuu toisten nurkissa ku en ees tee töitä niille

B) halusin oman paikan ettei tartte miettii ketää muuta

C) se nyt ei vaan satu oleen mikää mun unelmaperhe kenen kans haluisin asuu

D) en jaksanu enää polkee rikkinäisellä pyörällä viittä kilsaa töihin, ehjällä se ois ihan unelma matka mut rikkinäisellä ihan maailman turhauttavinta!

E) oon sanonu et lähen nii miks en sit lähe...? Nii sitte lähin! Ja tosta päätöksestä oon tosi mielissään. Vaikkaki mun pitääki nyt maksaa vuokraa ja sillai, mut on sentään oma rauha ja aivan ihana kämppis. 

Ku mulla ei ollu mitään paikkaa, mihin mennä, niin yks saksalainen tyttö, Lisa, kysy, et jos muuttaisin sen kans johonki, nii ei tarttis maksaa yksin koko vuokraa. No mä olin ollu Lisan kans yhtäaikaa töissä yhen viikon ja senki eri tallissa, joten en tuntenu sitä oikeestaan yhtään. Mietin aluks, et mitenköhän me tullaan toimeen. No oliko vähän turha pelko, nii oli. Me tullaan toimeen paremmin ku hyvin ja välillä tuntuu, et luetaan toistemme ajatuksii, ku puhutaan ihan samat jutut ihan samaan aikaan. Tykätään ihan samasta ruoasta 

- meijän ruokavalio koostuu lähinnä herkkusienistä (ei olla tehty viel yhtään ruokaa mis ei ois herkkusieniä) ja maissista, nii ja kotitekosest pitsasta ja jäätelöstä, ollaan ihan yhtä huonoja heräämään aamulla töihin, nauretaan samoille jutuille, jaetaan kaikki juorut töistä ja työkavereista. 

Joten oon tosi tyytyväinen. Mulla on nytte vielä neljä viikkoo töitä jäljellä ja sen jälkeen on vielä kolme viikkoo aikaa tehä pari sellasta juttuu mitä oon halunnu tehä jo pidemmän aikaa!! Ja sitte kotia. Ikävä on kyllä jo nytte ihan mieletön.

Jos voisin vaihtaa lentopäiviä nii oisin varmaan tullu kotii jo aika päiviä sitte. Ku välillä on vaan nii kova ikävä kotia et miettii vaa mikä ihmeen tyhmä päähänpisto koko tänne tuleminen oikeen oli. Nää säätkää ei ihan kauheena helpota asiaa. Täällä sataa täl hetkel n. 24/7 ja en oo löytänyt mulle kunnon sadetakkii mistään joten työt on välillä aika rasittavia. Ku vie hepat uimaa siinä kaatosateessa, nii vois luulla et ois itteki käyny uimassa...

Nytte ku viikkoja on reippaasti vähemmän edessä mitä niitä on takana nii laskee joka päivä, et paljon sitä onkaan jäljellä, et pääsee tekee kaikkee tuttua ja turvallista. Ku kaikki on sellasta mihin on tottunu. Ku kaupan pakastekaappien ovet aukee oikeesee suuntaan ja vessan ovet aukee ulospäin ja keittiössä voi taas harrastaa haaveilua ja ku sisällä on aina suht sama lämpötila eikä se paljo riipu ulkolämpötilasta ja ku julkiset toimii tuhat kertaa paremmin (tai no siis mähän enää kulje millään julkisilla, ajattelin omii auton ku tuun kotia. Eiks tää oo ihan hyvä idea äippä ja iskä, auto mulle yksinoikeudella koko kesäksi? Just kidding by the way) Suomes on oikeesti tuhat kertaa parempi julkinen liikenne, vaikkakin täällä on enemmän junia ja busseja, mut onhan tää nyt aika monta kertaa isompi kaupunkiki. Mut täällä on toi maksujärjestelmä ihan suolesta. Maksat erikseen jokaisesta bussi ja junamatkasta. En tykkää.

Nii ja mulla on niin ikävä saunomista, et luultavasti ku tuun suomeen nii saunon viikon putkee ja menetän tän mun vähäisenki rusketuksen mitä siitä on jälellä. Toivottavasti en delaa sinne.

Mä viihdyn ihan törkeen hyvin yksin eikä mulle koskaan tullu mieleenkään ajatella, et jos ostan auton nii en vois ajella East Coastii yksikseen, miksen vois? Ei mulle yksin oleminen oo mikään ongelma, mut kyl täällä kaipaa kaikkia rakkaita ihmisiä ylikaiken. Vaikka Suomessakin viihdyn yksikseen, nii sielä ne ihmiset on lähellä et jos haluu nähdä jotain nii sen kun soittaa ja näkee. Täällä ei voi. Vaikka mulla on nytte täälläkin kavereita nii ei se oo millään tasolla sama asia. Ne ei oo niitä ketkä oon tuntenu jo pidemmän aikaa, kelle voi kertoo ihan kaiken, kenen kans voi olla oma hullu ittensä ilman et tarttee miettii, et pitääks joku mua ihan sekopäänä (ei sillä ettenkö ois). Ja sitte yks asia, mikä hajottaa välillä ihan törkeenä, on kieli.

Joo oon oppinu enkkua täällä ihan mielettömän paljo. Mä ymmärrän paremmin, mä puhun paremmin, en enään ajattele ensin suomeks ja sitte käännä enkuks, vaan jos puhun enkkua, ajattelen enkuks. Mä oon paljon rohkeempi puhumaan enkkua, ku mitä ennen. Mut ei se edelleenkään oo niin sujuvaa, et pärjäisin sillä ilman mitään ongelmia, et voisin heittää läppää enkuks, et jos joku tulee naputtaa ihan tyhjänpäiväsist asioista nii voisin laukoo takas jotain nasevaa enkä vaa alottaa loppupäivän mykkäkouluu ku ottaa päähän nii pahasti. Varsinki läpän heitto enkuks on ihan mahotonta. Ja sitte ku suomeks keksii kaikesta jotain läppää (tasosta ei kylläkään keskustella) nii enkuks on ihan törkeen hankala keksii mitään vitsejä mistään ja oikeestaan niitten ymmärtäminenki on vähän sinne sun tänne. 

Eniten kuitenki ärsyttää se, et oon alkanu ajattelemaan välillä enkuks ja nään unia enkuks. Juteltiin tästä yks päivä Lisan ja yhen turkkilaisen Volkanin kans, et kuinka hajottavaa se on, et et oo ollu poissa kotimaasta ku puol vuotta ja alat olla niin sisällä enkunkielisessä maailmassa et se enkku tulee sisälle suhun. Joo en osaa selittää paremmin. Ku huomaat, et juttelet ittelles mielessäs enkuks, lasket mielessä plus ja kertolaskuja enkuks, näät unia, joissa on suomalaisia ihmisiä, mut kaikki puhuu enkkua ja kaikkee muuta tällasta ihanaa. Ja toinen asia on se, et ennen ku mietin, et miten käännän jotku lauseet suomesta enkuks, nii nyt mietin, miten käännän enkusta suomeks. Ei sillä, etten muistas suomee, tottakai muistan, mut on niin paljo sanoja ja sanontoja enkuks, et tiiän mitä ne tarkottaa ja käytän ite niitä puheessa, mut mulla ei oo mitään hajua, miten suomentaa ne sujuvasti. 

Täällä on myös huomannu, et jos joskus oon miettiny, et oi että ois siistii muuttaa ulkomaille. Ja paskat. Mä en tuu ikinä asumaan missään muualla ku Suomessa pysyvästi. Ja pamauttakaa mua jollain halolla päähän, jos koskaan ees mietin mitään muuta. No okei, Ruotsi on toinen vaihtoehto, ku se on niin lähellä. Mut jos joskus ees leikilläni mietin maailman toiselle puolelle muuttamista pysyvästi, niin ihan oikeesti, älkää vaan missään nimessä antako mun lähtee. Onhan tää maa aivan ihana ja tykkään olla täällä tosi paljon, mut on tää vaan niin kaukana kotoa, eikä tästä oo ikinä tulossa mulle kotia. 

Mut ei täällä oleminen kuitenkaan mitää pakkopullaa oo. Viihdyn tosi hyvin kaikesta huolimatta ja Aussien suhteen mulla on vaikka mitä suunnitelmia. :) Mulla on paras työ ikinä ja rakastan tehä töitä heppojen kans. Mulla on hyviä kavereita, mulla on nytte kieli, jolla pärjään, täällä on niin paljon paikkoja ja asioita mitä haluun nähdä ja kokea, ettei tosikaan. Tuntuu välillä tosi ristiriitaselta, et samaan aikaan mulla on kauhee ikävä kotiin ja oon toisaalta taas tosi onnellinen, et oon täällä just ja nyt. Joten ei tää mikään turha reissu kuitenkaan oo ollu. :)