perjantai 2. maaliskuuta 2012

I saw black horses in the wild It was a hint that life is unpredictable.

Jeppisjepulis. Pitäs varmaan taas vaihteeks päivitellä tätä blogia.. En oo jostain syystä millään jaksanu, vaikka aikaa onki joskus löytyny. Mut aika harvoin mulla nytte on aikaa istuskella koneella, nimittäin oon töissä niin paljo ja niin ihanina aikoina että huh huh.

Vihdoin viimein alotin työt talleilla viime sunnuntaina ja nytte teen kaks viikkoo, tai oikeestaan enää puoltoista, joka päivä aamut ja lauantaina ja sunnuntaina iltapäivät kans. Mut koska viikolla hoidan lapset iltapäivällä, nii aikalailla oon koko ajan töissä. Mut ei se mitää, rahaa tulee. :)

Tykkään ihan hulluna olla talleilla töissä, vaikkaki ne herätykset on ihan pyllystä. Kello soi klo. 02.45. Tiedän, ah niin ihanaa. Ees HK-herätykset ei tunnu pahoilta tohon verrattuna. Mut koska toi duuni on satakertaa kivempaa, nii ei haittaa. Oon löytäny jonkun mun sisäisen heppatytön ja sieltä se nyt puskee väellä ja voimalla esiin. Ihan sama vaikka oon joka päivä töitten jälkeen yltä päältä mudassa ja hiekassa, koska mä nyt vaan oon ehkä yhessä mun unelmaduuneista. No ei ehkä unelmaduuni loppuelämäks mut kuitenki. Melkein.

Mut voiko niille sanoa ei, niin ei voi. Ne on niin söpöjä kaikki.

Okei yks huono puoli on, et mulla et tosiaankaan oo mitään kunnon kenkiä täällä. Nii jos mulla oli Ausseihin tultaessa neljät feikkiconssit mukana, nii tän parin viikon päästä ei oo enää yhtiäkään jäljellä. Yhet heitin roskiin jo Walchassa, ja toiset lentää ihan kohta. Oon joko tyhmä tai tyhmä, ku en ottanu ees lenkkareita mukaan, tai oisin voinu kyl ehkä paremminki ottaa kumpparit. Koska voiko alle kymmenen kertaa käytetyt kengät hajota neljässä päivässä? Voi, jos sataa kaatamalla koko ajan, niillä kävellään mudassa ja kaikessa muussa paskassa nii et jotenki kummasti sinne kengän pohjan väliin kerääntyy hiekkaa. Plus oon saanu paristi kavioista varpaille. Ja kantapäälle. Nii kai ne nyt hajoo. Huomenna uudet conssit jalkaan. Onneks vihaan niitä kenkiä, nii ei haittaa vaiks ne hajois.

Eli tätä tää mun elämä täällä nytte on, varttia vaille neljäks pyöräilen töihin. Hoidan heppoja sellaset viis tuntia. Jos ei sada (mikä on taas aika ihme), meen poolille ja uin 2km, poljen himaan, meen nukkumaan, syön, oon vähä aikaa koneella, haen lapset koulusta ja hengailen niitten kans ja ku niitten mude tulee himppee nii syön ehkä vähän ja pelaan pasianssii ja meen nukkuu.

Rankkaa on toisaalta, mut oon ihan tyytyväinen tähän tän hetkiseen elämään täällä. Ainoo toive ois, et voisko toi sade loppua? Viime viikon helteet takas nii oisin tyytyväinen. Kiitos. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti