Lätinääää

Joojoo tiiän. Oon tällä hetkellä ollu maailman huonoin bloggaaja ikinä. Mut mul on siihen tekosyitä nii paljo et niist sais tekstin maapallon ympäri. Mut ehkä suurimpana kaikesta on se, et mun elämä täällä on vaan niiiiin tylsää, et ei oikeen mitään kerrottavaa. Ja samaan aikaan oon aikalailla hajoomispisteessä enkä haluu, et mun kaikki blogitekstit on pelkkää avautumista kuin pyllystä on olla just tässä ja nyt täällä missä oon. Itepähän oon paikkani valinnu ja päätökseni tehny. 

Siis tykkään mun työstä ylikaiken, tykkään ihmisistä kenen kans teen töitä ja varsinki niist hepoista. Tykkään käydä uimassa töiden jälkeen, tykkään nukkuu neljän tunnin päikkäreitä, tykkään pelata pasianssia päivästä toiseen ku ei oo muutakaan tekemistä, tykkään jopa niistä aamukolmen herätyksistä. Mut sitte kaikki muu mitä tapahtuu loppupäivän ajan nii on ihan suolesta. Ehkä tää perhe kenen kans elän ei vaan oo niitä oikeita tyyppejä mulle, koska mulla menee hermot joka ikinen päivä. En vaan tykkää näitten toimintavoista joissain jutuissa, en tykkää näist ihmisistä tipan tippaa eikä mulla oo enää mitään annettavaa näille. Enään kaks ja puol viikkoo ja se on sitte siinä. Mä en pysy tässä perheessä enään sekuntiakaan enempää mitä oon luvannu, vaikka kui yrittäisivät houkutella. Vaikka mä jatkanki tuolla talleilla sen jälkeen nii mä en IKINÄ pystyis jatkaan tässä perheessä, koska a) en tykkää näistä ja b) en tiiä millon räjähdän niin pahasti et päästelen vaan kaiken ulos mikä näissä ihmisissä ärsyttää.

Koska mä en voi tehä niin. Mä oon se ulkopuolinen täällä, eikä mulla nyt oo hirveesti oikeutta tulla kertoo näille, miten niitten pitäs elää niitten elämää tai mikä niitten tavoissa ärsyttää, koska mä nyt oon täällä vaan väliaikasesti ja hoidan lapsia kolme tuntii päivässä. Eikai ny ketkään tarhatäditkään hirveenä puutu hoitolastensa vanhempien tapoihin? Sitähän minäki. Nii mä nyt en hirveesti ala puuttumaan näitten kasvatusmetodeihin, vaikka ne ärsyttääki. Ei mulla nyt oo pokkaa(eikä varmaan oikeuttakaan) sanoo et teette tyyliin kaiken ihan päin pyllyä.  

Nii että tällanen juttu tälläkertaa..

Oon enemmän ku tyytyväinen et pääsen täältä pois parin viikon päästä ja sitte saattaa tullaki jotain vähän mielenkiintosempaa tekstiä parin viikon ajan, jos vaan suunnitelmat toteutuu. Siitä sitte enemmän vähän myöhemmin. :) 

Blue Mountains

Mulla oli sunnuntaina vapaapäivä talleilta (en tiiä miks, en ois tarvinnu), joten päätettiin lähtee Blue Mountainsille pyörähtämään. Matka kesti junalla noin puoltoista tuntii Granvillesta eli kaks tuntii keskustasta. Matka oli kolmen kurittoman kakaran kanssa aikamoista haipakkaa ja oon satavarma, että kaikki kanssamatkustajat oli enemmän ku kypsiä niitten huutamiseen ja riehumiseen. Katoomban asemalla hypättiin vihdoin pois ja jatkettiin matkaa jalan. 

Katoomban kylä on ihan mielettömän söpö ja sielä on paljo pikkusia kahviloita ja söpöjä karkkikauppojan kaiken tavallisen hömpötyksen lisäks. Kävästiin nopsasti ihailemassa yhtä kauppaa sisältäki ja teki mieli ostaa sieltä kaikki karkit mukaan. En kuitenkaan tuhlannu vähäisiä rahoja, onneks. Mut onhan noi nytte niin söpöjä, et ois ihan hyvin voinu viiä matkalaukullisen kotia, vai mitä?

Onnistuttiin hukkaamaan yks lapsista sillä aikaa, ku kurkistettiin ton puodin sisälle. Nimittäin tää yks tytön tyllerö oli menny piiloon seuraavan nurkan taakse.. Fiksu likka.

\

Jatkettiin matkaa kohti näköalapaikkoja koko kylän läpi. Matka oli erittäin mielenkiintonen, nimittäin koko sen kaks tuntisen junamatkan muksut oli riehunu ku viimestä päivää, nii sitte ne itki ja raivos ja huusi koko matkan asemalta Echo Pointiin kuin teurastettavat siat. Mulla meni henk. koht. hermot ihan kokonaan ja melkein juoksin puolet matkasta, ettei tarvinnu kuunnella sitä valituksen määrää. Meillä oli tyyliin 30min aikaa käydä sielä ja tulla takasin, joten halusin päästä perille ennen ku pitäis kääntyä takasin, nii mua ei ihan kauheena jaksanu kiinnostaa sellanen etanan vauhtinen kävely ja yhtäaikanen marmatus. Varsinki ku kaikki talot oli niin söpöjä, et oisin voinu muuttaa niihin heti. 

Echo Point on Blue Mountainsin suosituin näköalamesta ja sen kyllä huomas turistien määrässä. Mut ei voi muuta sanoo, ku että maisemat oli mitä upeimmat. Ja siniset. Blue Mountainsin nimiki tulee siitä, et ne näyttää niin sinisiltä, vaikka onki oikeesti vihreitä. Tää taas johtuu eukalyptuspuista, joista nousee jonkun sortin eukalyptuskaasua, joka tekee ne puut näyttämään sinisiltä. 

Echo Pointista tekee suosituimman näköalapaikan myös se, että sieltä näkyy Three Sisters -kivipylväät vai mikskä noita nyt vois sanoo. Siellä ne kolme siskosta odottaa jokaista kulkijaa. Musta ois ollu siistiä päästä käymään tuolla Three Sistersillä ja tehä koko pikkunen vaellusretki näköalapaikalta toiselle, mutta koska meillä oli aikaa aika rajotetusti ja lapset oli kärttysimmällä päällä ever, nii päätin jättää väliin. Ehkä meen joku toinen kerta tekemään semmosen retken. :)

Palattiin Echo Pointista takasin Katoomban "keskustaan" bussilla ja mentiin Carrington Hoteliin High Tealle. Hotelli itsessään on jo tosi magee paikka ja yks vanhimmista hotelleista Sydneyn ympäristössä. Ja High Tea oli yks mielenkiintosimmista kokemuksista, mitä oon täällä kokenu. Ei sen takia, et se ois jotenki tosi extremeä tai jtn muuta sellasta, vaan se oli vaan yksinkertasesti niin kaunista. Voisin kuvitella meneväni tyttöporukalla High Tealle, ois nättiä. Nii tai vaikka treffeille, pyytäskö joku? 

Tarjolla oli kaiken näkösiä herkkuja. Yllä yhden lapsen annos ja alla kahden aikuisen. Mitenköhän tää kokoero nyt menikään? Kaiken lisäks lasten annos oli puolet halvempi. Mut toisaalta, ei muhun kyllä ois ees mahtunu noin paljo ruokaa. 

Teen/kahvin/kaakaon lisäksi oli siis kaikenlaisia pikkunaposteltavia, toinen toistaan herkullisempia. Ja mielenkiintosempia. Pikkusia täytettyjä leipiä savulohella ja pinaattipasteijoita suolasina eväksinä. Suklaaleivonnaisia, passionhedelmämoussea, pienenpieniä sitruunaleivoksia ja pullaa, jonka väliin laitettiin kermaa ja hilloa. 

Tota pullaa oon syöny täällä aikasemminki ja se on enemmänki jotaki vaaleen leivän ja pullan välimaastosta. Ei maistu pullalle ei sitte ollenkaan, ja leiväks ehkä vähän turhan makeeta. Ja samalla tosi mautonta. Sitte ku sinne tungetaan hilloa ja kermaa väliin, niin sen on ehkä pikkuriikkisen paremman makusta. Vaikkakin hillo muistutti mua jostain suomalaisesta. Mietiskelin sitä koko pullan ajan, mutta en millään saanu päähän, miltä se maistuu. Oli pakko maistaa pelkkää hilloa.. Ja ihan tosi, se maistu aikalailla MÄMMILTÄ. Koostumus kylläkin ihan eri, mut maku erehdyttävän paljon sama.

Mutta enemmän ku tosta ruoasta, mä nautin musiikista. Siellä oli nimittäin livepianomusiikkia. Oi että. Iskä voisitko lentää tänne pianon kanssa ja tulla soittelemaan mulle vaikka viikoks? Jos joskus oon ollu kypsä siihen, että kotona pimputellaan pianoa koko ajan, nii nyt sitä kyllä kaipaa. Ja kaipaan soittamista iteki, etenki sitä, et on nuotteja mistä soittaa. Oli ihan mielettömän siistiä vaan kuunnella.Oisin voinu jäädä sinne koko päiväks vaan istumaan ja kuuntelemaan. :)

Hotelli oli kertakaikkisen upee, enkä tohtinu ottaa koko ajan vaan kuvia, joten siks vaan ihan muutama sieltä sisältä. Ton oleskeluhuoneen ikkuinoista on joskus näkyny alla olevan maisema, ja vielä vähän enemmän upeuksia, vaan eipä näy enään. 

Koska jotkut urpot on päättäny, että siihen eteen rakennetaan kauppakeskus ja iso parkkihalli. Joten se siitä maisemasta. Voin vaan kuvitella kuin turhauttavaa hotellilla on ollu taistella rakennuspäätöstä vastaa ja hävitä se. Aina vaan ei mee nallekarkit tasan.

Reissu oli kuitenkin kaikin puolin ihana ja suosittelen kaikille Sydneyyn tuleville käymään tuolla. Nimittäin edestakaslippu junaan maksaa kaiketi 6 dollaria (tai niin mulle kerrottiin, oon kyllä vähän skeptinen) ja hyvällä tsägällä voi päästä 2,5dollarilla. Samalla lipulla pääsee Katoomban asemalta Echo Pointille, joten mukaan tarvii vaan omat jalat ja silmät ja muistin minne tallettaa koko paikka kaikessa komeudessaan. :)

Tää tyttö linkkaa nyt sängyn pohjalle parantelemaan jalkoja, jotka Herra Rolston päätti tänään talloa ihan muussiksi. Voi niin rakas Rolston, kun kerran yleensä olet niin ihana ja rauhallinen, niin miksi ihmeessä päätit tänään olla maailman karmein heppa ja kenkkuilla mulle koko trialsien ajan? Ei kiitos enään kavioita varpaille, tiiän jo ihan hyvin paljon sä painat. 

I saw black horses in the wild It was a hint that life is unpredictable.

Jeppisjepulis. Pitäs varmaan taas vaihteeks päivitellä tätä blogia.. En oo jostain syystä millään jaksanu, vaikka aikaa onki joskus löytyny. Mut aika harvoin mulla nytte on aikaa istuskella koneella, nimittäin oon töissä niin paljo ja niin ihanina aikoina että huh huh.

Vihdoin viimein alotin työt talleilla viime sunnuntaina ja nytte teen kaks viikkoo, tai oikeestaan enää puoltoista, joka päivä aamut ja lauantaina ja sunnuntaina iltapäivät kans. Mut koska viikolla hoidan lapset iltapäivällä, nii aikalailla oon koko ajan töissä. Mut ei se mitää, rahaa tulee. :)

Tykkään ihan hulluna olla talleilla töissä, vaikkaki ne herätykset on ihan pyllystä. Kello soi klo. 02.45. Tiedän, ah niin ihanaa. Ees HK-herätykset ei tunnu pahoilta tohon verrattuna. Mut koska toi duuni on satakertaa kivempaa, nii ei haittaa. Oon löytäny jonkun mun sisäisen heppatytön ja sieltä se nyt puskee väellä ja voimalla esiin. Ihan sama vaikka oon joka päivä töitten jälkeen yltä päältä mudassa ja hiekassa, koska mä nyt vaan oon ehkä yhessä mun unelmaduuneista. No ei ehkä unelmaduuni loppuelämäks mut kuitenki. Melkein.

Mut voiko niille sanoa ei, niin ei voi. Ne on niin söpöjä kaikki.

Okei yks huono puoli on, et mulla et tosiaankaan oo mitään kunnon kenkiä täällä. Nii jos mulla oli Ausseihin tultaessa neljät feikkiconssit mukana, nii tän parin viikon päästä ei oo enää yhtiäkään jäljellä. Yhet heitin roskiin jo Walchassa, ja toiset lentää ihan kohta. Oon joko tyhmä tai tyhmä, ku en ottanu ees lenkkareita mukaan, tai oisin voinu kyl ehkä paremminki ottaa kumpparit. Koska voiko alle kymmenen kertaa käytetyt kengät hajota neljässä päivässä? Voi, jos sataa kaatamalla koko ajan, niillä kävellään mudassa ja kaikessa muussa paskassa nii et jotenki kummasti sinne kengän pohjan väliin kerääntyy hiekkaa. Plus oon saanu paristi kavioista varpaille. Ja kantapäälle. Nii kai ne nyt hajoo. Huomenna uudet conssit jalkaan. Onneks vihaan niitä kenkiä, nii ei haittaa vaiks ne hajois.

Eli tätä tää mun elämä täällä nytte on, varttia vaille neljäks pyöräilen töihin. Hoidan heppoja sellaset viis tuntia. Jos ei sada (mikä on taas aika ihme), meen poolille ja uin 2km, poljen himaan, meen nukkumaan, syön, oon vähä aikaa koneella, haen lapset koulusta ja hengailen niitten kans ja ku niitten mude tulee himppee nii syön ehkä vähän ja pelaan pasianssii ja meen nukkuu.

Rankkaa on toisaalta, mut oon ihan tyytyväinen tähän tän hetkiseen elämään täällä. Ainoo toive ois, et voisko toi sade loppua? Viime viikon helteet takas nii oisin tyytyväinen. Kiitos. :)