Ikävän nyt kerron teille, mirri sairastui.

Eile iski eka ikäväkohtaus, ku erehdyin meneen lukee juulin blogia  sillä oli kuvia jillasta leipomassa pipareita. Ja kaikkii muitaki joulujuttuja. Tuli sellane olo et ääähh, haluisin nii olla tuolla ja kuunnella joululauluja ja leipoo pienten (ja isojen) kans iha mielissää. Tietty välil pitää kinastella kaulimista ja muoteista yms. mut kuitenki se joulufiilis. Mulla tekee niin paljo mieli pipareita, torttuja ja kaikkee muutaki jouluruokaa. En tosiaan tiiä, mistä loihditaan meille jouluruuat tänne. Ehkä pistetään Liian kans hihat heilumaan ja väännetään itte suomiruokaa jouluks, kuitenki vähä epäilen.. Syön varmaa samaa spagettii ja jauhiskastiketta viel joulunaki mitä oon syöny tähänki asti.

Tänään tulin sitte kipeeks. Kuumetta, kurkkukipua ja tukossa koko tyttö. Mä en jotenki tykkää tästä yhtään. Mut parempi varmaa, et oon kipee sillo ku on paskat kelit, enkä sillo ku on hullu helle ja muutenki mahtis rantasää, täällä nimittäin sataa vettä ja myrskyää. Mut ku tää kämppä on muutenki nii vetoisa ja palelen kaiket päivät vaikka on villasukat jalassa ja pipo päässä. Ja joku vielä kehtas väittää, et voin huoletta heittää villasukat roskiin Bangkokin kentällä. Onneks en tehny sitä virhettä, ois nimittäin varpaat palellu yhen jos toisenki kerran. Nytte ku en pääse enää peiton alta ollenkaa pois (oisko sittenki kannattanu raahata untuvatakki mukaan ihan vaan näitä kuumepäiviä varten??), nii onneks mun mahtiskämppikset tekee mulle jonkun sortin yrttiteetä ja koittaa hoitaa mut kuntoon. Ainaki on ollu hyvä syy käpertyy peiton alle ja kuunnella joululauluja ja olla taas maailman kuivin ihminen. Jouluun on kuitenki alle kolme viikkoo jälellä, nii pakko kai se on vähä fiilistellä nii ei sit tartte enää jouluaattona.

Samoin on enää alle kolme viikkoo siihen, et saan läppärin ja pääsen eroon tästä turhauttavastat välineestä. Tää ihana, rakas tableni sano tänään sopparin irti ja päätti, ettei mun tarttee päästä nettiin ollenkaa. Onneks sit parin tunnin temppuilun jälkeen tää suostu taas yhteistyöhön. Mut en tajuu laitteita, joissa on reset-nappula, mut siitä ei oo mitään hyötyä. Reset-nappulanhan pitäis mun tietääkseni sammuttaa kaikki käynnissä olevat ohjelmat ja yleensä käynnistää laite uudestaan. Pahimmassa tapauksessa (ja joskus parhaimmassa) poistaa kaikki tärkeet tiedostot ja ohjelmat kokonaan. Mut ei.. Tää vaan sammuttaa eikä ees käynnistä uusiks. Ja sitte ku tän saa takas päälle, nii ne kaikki ongelmaohjelmat on edelleen päällä ihan yhtä jumissa. Joten vaikka oletkin niin rakas, ihana, käytännöllinen, nopealiikkeinen ynnä muuta yltiöpositiivista, niin en todellakaan pahastuisi, jos et olisi saapunut luokseni ollenkaan, sillä sitten en ehkä oisi saanut päähäni niinkin typerää ideaa kuin jättää oma suloisen punanen, vaikkakin kovin kookas, läppärini kotia. Kadun sitä ja kaipaan kullannuppuani ehkä eniten ikinä. Onneks saan uuen, vaikkaki vanhan, kolmen viikon päästä. Joku on jouluna enemmän ku mielissään.

Ps. En tosiaan oo saanu tätä toimimaan mitenkään normaali suominäppiksellä, vaan kyllästyin ääkkösettömiin teksteihin, joten kirjottelin sitte vähän pidemmän kaavan kautta.:)