With those jingle bells ringing.

Oolraide, eli eka pitää sanoo, et oon vaan oikeesti ollu tosi laiska. Eikä miotenkää, et ei mulla oo ollu ees mitään aikaa blogille, koska nii se vaan on, et mitä enemmän sitä aikaa on niin sitä vähemmän sitä saa koskaan aikaseks. Oon nimittäin pari päivää vaan ollu tekemättä mitään järkevää, nii en tajuu, miks ihmeessä en oo käyttäny sitä aikaa bloggaamiseen vaan facebookin tetriksen hakkaamiseen. Enkä ees oo pelannu hyvi. Nooh, joka tapauksessa nytte tulee tää tyhmäjoulukuvaoksennuspostaus. Tiiän, ettei nää kuvat näytä  mitenkää överijoululta (nää ei tosiaankaan oo pahimmasta päästä, mut mulla ei vaan oo sattunu oleen mukana kameraa sillon, ku ois ollu niitä pahimmasta päästä olevii jouluvaloi), mut pointti onki siinä, et ei nää jutut vaan sovi tänne. Kesä ja kukkasia ja nää väittää, et tääl oli joulu. Ja koska täst pelkästä joulukrääsäjutusta tulee nii pitkä, nii teen sitte toisen postauksen meijän joulusta tässä lähiaikoina. Pakko keretä ku alkaa tulla kiire tän bloggaamisenki kanssa. Joo ja tiiän, joulu meni jo, mut koska oon vähän jälkijunassa tän blogin kans, nii iha sama.

Kirkon pihallae oli rakennettu tollanen semisöpö joulukuvaelma ja tietty sielä oli mun lisäks vaan japskeja ja kinkkejä ottamas niitä kuvia.(oonko jo kerenny mainita, et tää Sydney on aasialaisten valtakuntaa, ainaki välillä.)

Näitä joulukuusia on sitte joka välissä. Pikkasen erikoristeet, mut samat kuuset. Musta toi on niin tyhmää, ku ei noi ees oo mitää aitoja kuusia vaa pelkkää muovia. 

Tällaset jouluvalot on varmaan aussien lemppari valoja. Noi on siis heitetty tohon talon seinään, ja vaihtuu vähän väliä. Välillä ihan ok näkösiä, mut yleensä aika rumia.

Tää oli mun mielestä ainoo söpö joulujuttu, mitä oon täällä nähny. Nimittäin Westfieldin kauppakeskuksessa oli laitettu poroja roikkumaan katosta ja ne lens taivaalle päin. Ja tietty ekalla porolla oli punanen nenä. ;)

Oon oikeesti kritisoinu jo varmaan ihan liikaa tota joulukrääsäjuttua, mut nää ei vaan oo sopinu tänne tippaakaan. Ja jos noitten pitäis luoda jtn joulumieltä, nii enemmän ne on luonu sellasta naurunsekasta ikävän tunnetta, ku jääny miettii, et mitenköhän ne joulu jutut on Suomessa. Ehkä nyt voisin vihdoin viimein lopettaa tän valittamisen ja keskittyy vähä muihin juttuihin. :) Joo ja tiiän, tää on tosi kuiva postaus. Mut oon kuiva tänään. :)

Be my mirrow, my sword and shield.

Mulla on ihan älyttömän hyvä fiilis! En tosiaankaa tiiä, mistä moinen, koska oon ollu tosi monta päivää aika maassa. Oon vaan märissy, et mulla on tylsää ja haluun lähtee himaan. No sitte eile otin vaan rennosti ja kävin puolentoist tunnin kylvyssä kera joululaulujen ja kynttilöiden. Nam. Ehkä tän säänki takii oon vähä piristyny, kerta vihdoin paistaa aurinko ja vaikkei ookkaan mikään maailman lämpimin ilma niin silti ihanaa, et vihdoin paistaa eikä pelkästään sada ja tuule. On oikeesti siistii, et voi istuu terassilla ja kuunnella lintujen lauluu ja juoda teetä ja kirjotella blogia samalla, ku oottaa et pyykit peseytyy. No oikeesti noi linnut ei laula mitenkää nätisti. Maailman rumimman kuulosii lintui täällä. Ja pyykkikoneet on outoja, ku niihin ei voi laittaa mitää lämpötilaa sille vedelle vaan se on joko kylmä, lämmin, kuuma tai villapesu. Ja ei tosiaankaa mitään hajuu kuin kylmä on kylmä ja kuin kuuma on kuuma. Mut vihdoin viimein sain kysyttyy, et miten ihmees sitä pesukonetta ylipäätään käytetään ja sain pestyä kaikki ne vaatteet, mitä oisin tähän mennessä eniten tarttennu, nimittäin kaks lämpöstä paitaa. Oon onneks saanu lainata Liian hupparia lähes joka päivä, ku oon meinannu jäätyy tänne. Voi hyvin olla, et oon siks ollu niin paljo kipee, et tääl on välillä ollu ihan hullun kylmä ja oon vaan päivästä toiseen "unohtanu" pestä mun lämpimät vaatteet. Oon jotenki kuvitellu, et ku pidän villasukat jalassa ja pipon päässä nii muulla ei sitte ookaan väliä.

Mut oon ollu muutenki ahkera tänään. Nimittäin oon jaksanu järkkäillä meijän huonetta vähän uuteen uskoon, et se saattaa hyvällä tsägällä pysyy jopa yhen päivän siistinä. Siis onko oikeesti tyhmempää ideaa, ku tunkee kaks tyttöö asumaan yhessä niin pieneen huoneeseen, et sinne mahtuu just just kaks patjaa vierekkäin? Varsinki ku meillä ei todellakaan oo mitään vaatekaappii sielä vaan kaikki kamat pitäs säilyttää rinkoissa. Kuka ees olettaa, et se pysyy yhtä päivää pidempään siistinä. Ei kukaan. Joten mun jokapäivänen tehtävä on huolehtii et se huone pysyy siistinä ees hetken.

Ja koska oon ollu ahkera nii aattelin mennä tänää taas käppäilemään mun lempparimestoille täällä nimittäin tonne bushwalkille ja oopperatalolle ja takasi. Se on niin rauhottava paikka. Sellanen ihana reitti puiston läpi ihan meren vieressä. Nätti ku mikä. Ja tietty siel on silmänruokaa varsinki tällasel kelillä, ku se on tosi yleinen lenkkeilymesta. Joten sinne siis ;) Mä rakastan noita portaita, varsinki ku käy tuolla lenkillä ja juoksee noi ylös tulomatkalla just ennen ku pääsee kämpälle. Nojoo, oikeesti en oo viel kertaakaan päässy niit ylös nii, ettei tuntuis, et kuolen kohta. Mut silti ihanat. Ja toi oopperatalohan näyttää aina kuvissa ihan hullun valkoselta ja hienolta. Mut totuus on tarua ihmeellisempää jälleen kerran. Se on mun mielest varsinki läheltä tosi ruma, joka voi kyl hyvin johtuu siitä, et se ei todellakaan oo mikään valkonen vaa ihan keltanen! En tosiaan tajuu, miten se näyttää kuvissa siltä, et se ois tehty jostain valkosesta kivestä tms., mut se onki oikeesti tehty kellertävistä metallilevyistä, jotka on täynnä reikiä. Harbour Bridge on paljo mageempi juttu ku oopperatalo, koska se vaan on niin massive! Ei sitä ees tajuu kui iso se on. Oltiin yks päivä Jennin kans hengailemas melkeen sen alla. Ja sitte ku sinne ihan päälle asti pääsee kiipeemään jos maksaa, nii ne ihmiset näytti ihan muurahaisilta sielä ylhäällä. Se vaan on niiiiin korkee ja muutenki magee. Näkyy jopa meijän olkkarin ikkunasta. :) Mun ehdoton lemppari! Btw tietääks kukaan, miten saan nää kuvat tänne ilman et tää blogger kuseen niitten laadun ihan totaalisesti?? En tajuu, miks se ei voi laittaa näit tänne yhtä hyvälaatusina ku mitä ne on koneella.

Jepjep, mut nyt lähen ripustelee pyykit ja nauttii nätistä ilmasta, ku vihdoin oon hyvällä tuulella:)

Only yesterday was the time of our lives.

Voisin kovasti väittää, et on ollu niin kiireinen viikko, etten oo kerenny kirjottaa ja sen takii pitäny blogista taukoo, mut ei se ihan niinkää oo ollu. Mut monesti ennenki mul on käyny nii, et ku aattelee, et no kirjotan huomen ku en tänää jaksa, nii sitä sanoo ittelleen noin vähintään sen viikon. Eli iha vaan laiskuuden merkki tää kirjottamattomuus.

Tänää oon sitte käyttäny koko päivän blogia varten ja oon nytte jo käyny läpi ja muokkaillu kuvia ainaki viis tuntia ja viel on monta tuntia tekemistä jäljellä. Oon kuitenki tällä hetkellä niin mielissään, koska Liia tuli takas Perthistä ja saan vihdoin viimein käyttää oikeeta konetta. Voi olla et jumitun tänne kämpälle viel pahemmin tän takii... Mut saattepahan ainaki kuvia täältä vihdoin ja viimein muualleki ku facebookiin. Varautukaa pikkuseen joulukuvaoksennus-postaukseen piakkoin. Jotenki on aina pakko ottaa kuvii kaikista joulujutuista, koska ne ei vaan kertakaikkiaan sovi tänne tipan tippaa.


Mut joo nyt sitte viime viikkoon. Tiivistetyn version mukaan olin kipee, näin Jenniä, olin lisää kipee, parannuin, sekoiltiin kämppisten kans urakalla, hengailtiin Hyde Parkissa Jennin ja sen koulukavereitten kans, Liia tuli kotiin, näin lisää Liian kavereita, oon saanu tän huoneen ihan järkyttävään kuntoon ja pahempaa on luvassa, kiharrin ei oo enää mun kaveri kerta poltti mun käden, täällä on vaa satanu koko viikon (ei iha mut melkee), mulla on univelkaa enemmän ku pitkään aikaa eli oon tosi kiukkunen ja märissy ja ikävöiny, en enää säikähdä jokaista peukalon kokosta koppakuoriaista, mut torakoita kylläkin, ja mitähän muuta. Kaikkee mahollista. Koska jo toi tiivistys on noin pitkä, nii en tee täst mitää maratontekstiä kertomalla kaikesta kaikkee.

Oli aivan huippua nähä Jenniä ja nyt mua harmittaa maailman eniten, et Jenni lähtee pois täältä parin päivän päästä, enkä kerkee hengaileen sen kaa enään. Se on ehkä hienoin tunne, ku on tuntenu toisen ihan vaan vähäse ja nähny enintään kolme kertaa koko elämänsä aikana ja tuntuu, ku ois tuntenu miljoona vuotta. Ja sitte sulta viedään pois ihminen, joka ymmärtää sun ajatuksia ja tilannetta ehkä paremmin ku kukaan muu paikassa, jossa ei tunne kunnolla vielä melkeen ketään ja välillä kaikki tuntuu vaikeelta. Miten jostain voi tulla niin lyhyessä ajassa niin tärkee? Kysynpä vaa et miks ihmeessä en tullu tänne aikasemmin? En tosiaan tiiä. Ois pitäny. Mut oon silti tosi onnellinen, et oon täällä nytte. :)

No viime viikolla tuliki sitte hengailtua Hyde Parkissa, joka yks näteimmistä puistoista missä oon ikinä käyny. Aika paljo se on niitten puitten ja "keskikäytävän" ansiota. Voiks puihin rakastua? Jos voi niin mä oon rakastunu Hyde Parkin puihin. Siis onhan seki iha siistii, et tääl on palmuja keskellä kaupunkia ja tietty aluks oli niistäki sillee et vou, mut ne on vaan palmuja. Mä en tiiä, mitä noi Hyde Parkin puut on, mut ne on niin valtavan isoja ja hienoja et huhhuh. Jos ne on teijän mielest hienoja kuvissa, nii oikeesti ne on viel niin paljo hienompii luonnossa. Ihan oikeesti, ne on ihan mahtavia.Varsinki ku ne juuret tulee nii paljo maan pinnalle. Voisin vaan mennä Hyde Parkiin koko päiväks olemaan onnellinen, hyppiä puitten juurilla ja nauttia.

Ikävän nyt kerron teille, mirri sairastui.

Eile iski eka ikäväkohtaus, ku erehdyin meneen lukee juulin blogia  sillä oli kuvia jillasta leipomassa pipareita. Ja kaikkii muitaki joulujuttuja. Tuli sellane olo et ääähh, haluisin nii olla tuolla ja kuunnella joululauluja ja leipoo pienten (ja isojen) kans iha mielissää. Tietty välil pitää kinastella kaulimista ja muoteista yms. mut kuitenki se joulufiilis. Mulla tekee niin paljo mieli pipareita, torttuja ja kaikkee muutaki jouluruokaa. En tosiaan tiiä, mistä loihditaan meille jouluruuat tänne. Ehkä pistetään Liian kans hihat heilumaan ja väännetään itte suomiruokaa jouluks, kuitenki vähä epäilen.. Syön varmaa samaa spagettii ja jauhiskastiketta viel joulunaki mitä oon syöny tähänki asti.

Tänään tulin sitte kipeeks. Kuumetta, kurkkukipua ja tukossa koko tyttö. Mä en jotenki tykkää tästä yhtään. Mut parempi varmaa, et oon kipee sillo ku on paskat kelit, enkä sillo ku on hullu helle ja muutenki mahtis rantasää, täällä nimittäin sataa vettä ja myrskyää. Mut ku tää kämppä on muutenki nii vetoisa ja palelen kaiket päivät vaikka on villasukat jalassa ja pipo päässä. Ja joku vielä kehtas väittää, et voin huoletta heittää villasukat roskiin Bangkokin kentällä. Onneks en tehny sitä virhettä, ois nimittäin varpaat palellu yhen jos toisenki kerran. Nytte ku en pääse enää peiton alta ollenkaa pois (oisko sittenki kannattanu raahata untuvatakki mukaan ihan vaan näitä kuumepäiviä varten??), nii onneks mun mahtiskämppikset tekee mulle jonkun sortin yrttiteetä ja koittaa hoitaa mut kuntoon. Ainaki on ollu hyvä syy käpertyy peiton alle ja kuunnella joululauluja ja olla taas maailman kuivin ihminen. Jouluun on kuitenki alle kolme viikkoo jälellä, nii pakko kai se on vähä fiilistellä nii ei sit tartte enää jouluaattona.

Samoin on enää alle kolme viikkoo siihen, et saan läppärin ja pääsen eroon tästä turhauttavastat välineestä. Tää ihana, rakas tableni sano tänään sopparin irti ja päätti, ettei mun tarttee päästä nettiin ollenkaa. Onneks sit parin tunnin temppuilun jälkeen tää suostu taas yhteistyöhön. Mut en tajuu laitteita, joissa on reset-nappula, mut siitä ei oo mitään hyötyä. Reset-nappulanhan pitäis mun tietääkseni sammuttaa kaikki käynnissä olevat ohjelmat ja yleensä käynnistää laite uudestaan. Pahimmassa tapauksessa (ja joskus parhaimmassa) poistaa kaikki tärkeet tiedostot ja ohjelmat kokonaan. Mut ei.. Tää vaan sammuttaa eikä ees käynnistä uusiks. Ja sitte ku tän saa takas päälle, nii ne kaikki ongelmaohjelmat on edelleen päällä ihan yhtä jumissa. Joten vaikka oletkin niin rakas, ihana, käytännöllinen, nopealiikkeinen ynnä muuta yltiöpositiivista, niin en todellakaan pahastuisi, jos et olisi saapunut luokseni ollenkaan, sillä sitten en ehkä oisi saanut päähäni niinkin typerää ideaa kuin jättää oma suloisen punanen, vaikkakin kovin kookas, läppärini kotia. Kadun sitä ja kaipaan kullannuppuani ehkä eniten ikinä. Onneks saan uuen, vaikkaki vanhan, kolmen viikon päästä. Joku on jouluna enemmän ku mielissään.

Ps. En tosiaan oo saanu tätä toimimaan mitenkään normaali suominäppiksellä, vaan kyllästyin ääkkösettömiin teksteihin, joten kirjottelin sitte vähän pidemmän kaavan kautta.:)

Water for the people!

On tullu tas eilisen ja viimeyon aikana pohdittuu, et mista ihmeesta naa mun kamppikset oikeen tulee. Ihan paallikkotyyppeja kaikki (paitsi yks, mut sita ei lasketa), mut samalla niin sekoja ku olla ja voi.

Eile oli Luken synttarit ja mentii sitte rannalle hengaa koko paivaks. Jee paasin rannalle ekaa kertaa taalla, ja vaikkei ollukaa Bondi nii lahelta liippas, nimittain suunnattii nokkamme kohti Brontea kera grilliruokien ja juomien. Itte tyydyin veteen ja aplarimehuun, kaikki ei. Mut meilla oli iha alyttoman hauskaa. Pelattiin futista, kaytiin uimassa, heitettiin hyvaa lappaa ja repeiltiin pahemman kerran ku Sergio huuteli "water for the people" jokaselle joka vaa jakso kuunnella (ja vaikka ei jaksanukaa) ja yritti saada kaikki messii. "Don't say it like you normally would say it. Remember the spanish accent. WateR foR the people!! WateR foR the people, now!" Toi juttu alko toissapaivana ja siita lahtien kaikki on hokenu sita yota paivaa. Varsinki Sergio.

Loppujen lopuks ei ees jaksettu grillailla siela, koska oli niin tuhottomasti porukkaa grillaamassa, mut eipa se estany joitain syomasta. Hei kuin vastuuntunnoton ihminen voi olla? Jaba on kolkytyks ja tietaa et sen pitas olla kymmenelt toissa tiskin takana tarjoilemas, nii se paattaa alottaa juomisen kahen aikaa, vetaa kuuden aikaa kolme raakaa makkaraa ja taalla ne tosiaan on raakoja eika mitaa esipaistettuja niinku suomessa, on kasin aikaa iha naamat ja pienen ruokamyrkytyksen kourissa.. Sit se vaa ilmottaa ettei tosiaankaan oo menos toihi vaikka saaki potkut. Oudot espanjalaiset... Water for Sergio, vois olla valilla iha hyva juttu.

Mut Bronte oli ihana. Isot nurtsikentat, katoksia pyotineen enemman ku tarpeeks, yleiset grillit ja tietty valkosta hiekkaa ja isot aallot. Vaikkei ne aallot mitaa iha jaatavia ollu eile, nii silti isommat mita Suomessa ikina. Harmittaa, et noi rannat on niin kaukana meijan kampasta, ku ois nii siistii vaa hengailla rannalla joka paiva, kayda uimassa ja ottaa arskaa aina ku saa sallii. Sit vois ehka tsagalla oppii surffaa, mita haluisin enemman ku paljo. Se ei nimittai jostai syysta onnistu taal kuival maalla. En tia miks.

Kaiken kaikkiaan eilinen oli hauska paiva joka paatty siihe, et tyypit yrittaa tunkee torakkaa lukitun huoneen ali muovisilla lelumiekoilla ku kumpikaa ei haluu sita omalle puolelleen, vaikka se oli kuollu jo moneen kertaan, Luke poseeraa Emilyn xxs kokosessa topissa, mikroiks kaarityissa shortseissa ja pandapipossa, Sergio yritti muistella mita paivalla oli tapahtunu ja kaikki hokee "water for the people". Sekoja kaikki, mut ainaki on vatsalihakset saanu kunnon treenin, jos ei muuta.

Koska en itte pitany kameraa joka hetki kauniissa kasissani, nii sielta loytyy jostain kumman syysta enemman "water for the people"-videoita ku kuvia soposta ja ihanasta Brontesta. So yeah, water for the people everybody, remember the spanish accent.

Ois kiva kertoo kaikkii hauskoi juttui taalta, mut ku ei oo mitaa kerrottavaa. Oon edelleenki ollu vaa tosi kuiva ja paaosin hengannu kampalla. Jet lagista paasin eroon eile enka enaa heranny viiden ja seitteman valilla, vaan mulle tyypillisemmi kahentoist aikaa.

Mutjoo. Eipa tanne kuulu oikee muuta ku kokkailuu, lenkkeilyy (on muuten magee lenkkireitti), kamppisten kans hengailuu ja sit jos oikeesti ei oo enaa mitaa tekemista enka jaksa enaa surffailla netis talla maailma hitaimmalla vehkeella, nii voi menna istuu olkkariin ja kattoo ku Luke pelaa Call of Dutya. Koska sillon ku se on himassa, se ei muuta teekaa ku pelaa sita. Ja se on lahes aina himassa.

Eile uskatauduin ekaa kertaa keskustaan yksin (oopperatalolle menoo ei lasketa, ku se on nii helppo reitti) ja vaikka kuin tein kartan ittelle, nii eksyin pikkase. Mut onneks aussit on ihania, et ne neuvoo tosi selkeesti et mihi pitaa menna. Ja kaiken lisaks ne ei neuvo pelkastaa suuntaa vaa myos kuin kauan kestaa. On nimittain paljo helpompi loytaa perille, ku ei tartte koko aja miettii et pitaskohan mun kaantyy jo ku oon kavelly nain kauan jo tata tieta. Mut en tosiaankaa oo tottunu tohon vasemman puoleiseen liikenteesee ja oon pari kertaa meinannu juosta auton alle, ku oon kattonu vaaraa suuntaa. Yritan aina kattoo sinnepai mika ei tunnu luonnolliselta, mut ei se ainaf onnistu.

Kaikki taas ei oo taalla yhta mukavia. Nimittain meijan keittiosta lahtee kavelee ruokaa ja se on ihan torkeen arsyttavaa. Marcilta ja Sergiolta syotiin toissapaivana ruuat jaakaapista ja multa oli eilen kayty juomassa limpparit pois. Vaik kaikki epaileeki, et se on toi intialainen jatka, koska kaikki muut on nii hyvaa pataa keskenaa ja se ei koskaa puhu kenenkaa kaa, nii kyl tollane arsyttaa eika silta oikee viitti menna syyttelemaan ku ei voi olla iha varma. Millo ees kysyis, ku ei se oo koskaan kotona. Mut oikeesti jos on taalla nalka, nii ei voi olla nii laiska, ettei jaksas kavella 50 metrii kauppaa vaa pitaa nigii muilta. Ja jos se on nii fygyst kii nii tulis kysyy, et irtoisko pari leipaa yms. Ni kyl varmana irtois. En vaa tajuu et pitaa pollii.

Et tallast talla kertaa. Toivottavasti palaan blogin pariin seuraavan kerran vaha mielenkiintosempien juttujen kans.

Ps. Marcin mielesta oon tosi homeless, ku tykkaan istuu mielummi lattialla ku esim sangylla.